Sysimustana yönä Yttergrundin majakalle
Pekka Ritamäki, OH3GDO
Kuva 1 Väylän etsiminen taskulampulla merellä ei ole helppoa
Ei näy ketään rannassa, mutta onneksi yhteydet radiolla toimivat.
-Missä olet?
-Tässä Fladan rannassa kuten sovittiin
-Ei näy mitään
-Laitan auton rantaan ja valot merelle päin
-Ei näy mitään, olemme väärässä paikassa
Jonkun ajan kuluttua alkoi pimeältä mereltä kuulua pulinaa kun Mikko, OH3KR, ja Martti,OH6MYZ, tulivat soutamalla oikeaan rantaan.
He olivat menneet aluksi läheiseen saareen.
Kaikki rannat näyttävät pimeässä samalta.
Paikka oli Pohjanlahden rantasatama Kristiinankaupungin eteläpuolella ja olimme matkalla radioamatöörien kansainvälisen majakkaviikonlopun kohteeseemme Yttergrundin majakalle.
Majakka on saaressa muutaman kilometrin päässä lähimmästä satamasta.
Tavaroiden lastauksen jälkeen pääsimme lähtemään merelle Martin moottoriveneellä.
Veneessä oli moottori, mutta kaasuttajassa oli jotakin vikaa.
Satamasta lähtee merkitty väylä avomerelle.
Väylä on merkitty vihreillä ja punaisilla kepeillä.
Lahti on pääasiassa matalikkoa ja kareja, joten väylällä on syytä pysyä.
Pimeässä ei väyläkeppejä ole helppo löytää saati nähdä niiden värit.
Ihmisen silmässä on 120 miljoonaa sauvaa, joilla on erinomainen herkkyys, mutta ne eivät tunnista värejä.
Silmän tappeja on 5 miljoonaa ja ne aistivat värejä, mutta vain jos valoa on tarpeeksi.
Nyt oli pimeää ja tapit eivät toimineet.
Oli erinomaisen vaikeaa nähdä väyläkeppien värejä.
Pieni led-taskulamppukaan ei auttanut.
Kepit olivat harvakseltaan väylässä.
Kyllähän ne päivällä näkyivät aika kauas.
Ainoa suunnistusapu olivat väylän reunassa olevat mökit, joissa muutamassa oli vielä puolen yön aikaan valo tai oikeammin sininen televisiosta tuleva kajo merelle päin.
Kuva 2 Yttergrundin majakkasaari
Muutaman kerran erehdyimme väylämerkkien väreistä ja jouduimme matalikolle.
Airoilla työntelemällä pääsimme takaisin väylälle.
Mikko epäili Martin merimiestaitoja ja ehdotti, että punaiset kepit pitäisi jättää vasemmalle puolelle.
Martti antoi perästä ohjeita mistäpäin väyläkeppejä pitäisi hakea, mutta pimeässä ei pystynyt mitenkään suunnistamaan.
Aikaa kului kun jouduimme monta kertaa palaamaan taaksepäin.
Ilmeisesti tyynellä rannikolla äänet kuuluivat pitkälle ja jotkut varmaan ihmettelivät mereltä kuuluvia ääniä.
Moottori sammui.
Siinä on ollut pitkään jotain vikaa.
Nyt ei ollut kysymys nopeudesta vaan suunnasta, joten ei tästä paljon haittaa tullut.
Airoissa ei ollut hankaimia, joten meloimme loppumatkan.
Loppujen lopuksi saimme näkyviin majakan valon ja pääsimme pujahtamaan laguunin rantaan.
Satamassa oli Brorin vene vakiopaikallaan.
Martti meni nukkumaan majakan huipulle ja me muut majakanvartijan mökille.
Martin tuntee siitä, että kukaan ei ole koskaan nähnyt hänellä kenkiä jalassa.
Kuva 3 Majakan radiovarustus
Kuva 4 80m kiviantenni ripustettuna majakkaan
Aamulla pudotimme 80 metrin dipolin majakasta alaspäin ja levitimme päät naruilla läheisiin puihin.
Tämä inverted V-antenni tuntui toimivan hyvin ilman antenniviritintäkin koska yhteyksiä alkoi syntyä suomalaisten käyttämillä taajuuksilla.
Radiona oli Mikon ICOM IC-706.
Myös useita muita majakoita oli äänessä.
Martti kävi hakemassa Teemun OH6HGN ja Olavin OH6KWV.
Myöhemmin päivällä tuli myös Taisto OH6KGG YL:n kanssa.
Veneen moottori toimi ja oli valoisaa, joten matkassa ei ollut ongelmia.
Onkohan moottorissa hämäräkytkin?
Minä poimin vain yhden ämpärillisen mustikoita.
Olin saanut aikaisemmin moitteita, koska mustikat eivät olleet valmiiksi perattuja ja lajiteltuja pakasterasioissa.
Olavi kävi kalassa matkavirvelillään ja teki tuoreita saunavihtoja.
Illalla hämärän tullessa radiokelit huonontuivat tai oikeastaan paranivat kun kaikki eurooppalaiset tulivat samoille jaksoille.
Onneksi saunan satavuotias henki oli tallella.
Yttergrundin majakkaretki oli päässyt hyvin alkuun.
Kuva 6 Olavilla pitää olla omatekoiset vihdat
Joku voi ihmetellä miksi merelle piti lähteä keskiyöllä.
Martti oli hinannut venettään illalla Yttergrundia kohti ja joutunut peurakolariin.
Hän oli ilmoittanut asiasta poliiseille ja odottanut heidän tuloaan kauan.
Odottaessa Martti oli alkanut tutkimaan perämoottoriaan.
Aikaa näissä asioissa meni niin paljon, että sain tiedon lähdön onnistumisesta Tampereelle vasta yhdeksän aikaan illalla.
Kello olikin jo puoliyö kun pääsimme lähtemään merelle
. Majakkaretkeä ei kuitenkaan keskeytetä pikkuasioiden vuoksi.
