Aurinkokennoja Yttergrundissa
OH3GDO Pekka Ritamäki
Matkalla satusaarelle
Kuva 1 Yttergrundin majakka on Suomen toiseksi korkein 43 m
- Aiotko kalastaa tuolla hakkurivirtalähteellä Teemu?
- Parantaako merivesi sähkön laatua?
Teemu kiskaisi Hannun hakkurivirtalähteen merestä.
Majakkaviikonloppuretkellä tarvitaan monenlaisia tarvikkeita.
Kasan päällimmäiset tahtoivat tippua mereen venematkalla.
Myzin kipparoima vene pysähtyi puolimatkassa, eikä lähtenyt käyntiin, ennen kuin uudet tulokkaat osasivat antaa ryypyn oikeaan paikkaan. Mikko ,
Myz ja Taisto olivat jo perjantaina olleet valmistelemassa majakkaviikonloppua
Yttergrundin majakalla. He olivat nostaneet Jyrkin Kenwoodin majakkaan ja pudottaneet 5GRV-antennin majakasta läheisiin puihin.
Lokikirjaa oli täytetty ahkerasti yöllä. Kansainvälinen radioamatöörien majakkaviikonloppu oli alkanut.
===========================
OH6HGN on Teemu Pirttisen asematunnus
OH3KW on Hannu Miettisen asematunnus
MYZ on radioamatöörien asematunnuksista johdettu lempinimi, OH6MYZ oikea nimi on Martti Lipasti
OH3KR on Mikko Lusan asematunnus
OH6KGG on Taisto Takamäen asematunnus
Kuva 2 Yttergrundin majakkasaari oli kuin Muumitalo ja saari
Tuttu majakka näkyi jo monen saaren takaa. Rantalaiturissa oli tälläkin kertaa monta moottori- ja purjevenettä.
Majakka on Kristiinankaupungin purjehduskerhon suosiossa.
Eikä ole ihmekään, saari on kuin Muumien paratiisisaari.
Satavuotias 43 metrin majakka hallitsee saarta.
Majakanvartijan punainen mökki on kuin Suomi-filmistä.
Se ei kylläkään ole pyöreä niin kuin muumeilla.
Luonnon antimet ovat runsaat.
Saari on mustanaan mustikoita ja keltaisenaan kantarelleja.
Merestä saa kaikilla välineillä isoja ahvenia.
Rantakivillä liikkuu liukasliikkeisiä saukkoja, joita harrastevalokuvaajat yrittävät turhaan kuvata.
Rannassa on kaksi nuotiopaikkaa, joihin saa kuivia halkoja liiteristä.
Olin saanut kiellon kotoa: ”Ei yhtään mustikoita”.
Viime vuonna oli perhe ja sukulaiset saaneet perata mustikoita majakkaviikonlopun jälkeisen viikon.
Samanlaisen evästyksen sain Kanadassa, jossa minulta kiellettiin ensin yli kilon lohet ja sitten kaikki lohet.
Saaresta puuttuivat vain valkoiset kukat, joita olimme nähneet radioamatöörien kesäleirillä Ruissalossa tänä kesänä.
Kuva 3 Mustikat ovat Yttergrundin valtakasvii
Kuva 4 Yttergrundin kalliorannoilla asuu saukkoja
===
Yttergrundin majakka Pohjamerellä.
Valon korkeus 43,6m.
Selkämeren keskiosassa,
Siipyyn niemen edustalla. Valmistui 1892 .
Sijainti: 61 58,8 N 21 17,9 E . valon kantomatka 16,5 km
OH6CS on Jyrki Niemisen asematunus
Hamit kokoontuvat Yttergrundille
Uusi lasti toi radioamatöörien majakkaviikonlopulle Hannun ja minun Tampereelta.
Sähköttäjä Jyrki, ja Lapuan radiokerhon uusi puheenjohtaja Teemu odottelivat jo meitä rannassa.
Taisto Seinäjoelta, Mikko Vaasasta ja Myz Lapualta olivat tulleet jo perjantaina ja rakentaneet radioaseman valmiiksi majakalle.
Myzin tuntee siitä, että hänellä ei ole koskaan jalkineita jalassa.
Talvella Lapin turistit ihmettelevät paljaita lumimiehen jälkiä lumessa.
Kuva 4. Vene saapuu saareen
Kuva 6 Päivällinen majakanvartijan mökillä
Hakkuri
Majakan juurella Hannu avasi kastuneen teholähteen ja puhalteli sen suuremmista kosteuksista puhtaaksi.
Kun sitä kokeiltiin varovasti verkkosähköllä, savu pöllähti hakkurista.
No onneksi se ei olut kovin tärkeästä laitteesta
Se oli kannettavan jääkaapin teholähde. Minä katsoin hakkuria ja toivoin siitä uutta harjoituskappaletta kultakutripojilleni, joille olen valmistellut hakkuriteholähdekurssia.
Yksi kultakutripoika pääsee edustamaan Suomea elektroniikassa ja ohjelmoinnissa Japanin World Skills Competition- kilpailussa 2007.
Tällä hetkellä noin 20-vuotiaita poikia on viisi jäljellä.
Kaikki ovat ikäluokkansa Suomen huippuja.
Kuva 5 Kultakutripojat ovat Suomen eliittiä
Pian pidettiin ensimmäiset kahden metrin yhteydet minun Yuasullani majakan juurelta.
Hannu jätti avonaisen hakkurin kuivamaan majakan portaille.
Pian pidettiin ensimmäiset kahden metrin yhteydet minun Yuasullani majakan juurelta.
Hannu jätti avonaisen hakkurin kuivamaan majakan portaille.
Ruokaa ja tekniikkaa
Myz on lentokonemekaanikon ammatin ohella huippukokki ja hänellä on aina matkavarusteinaan täydellinen astiasto ja useita erilaisia pikarisarjoja.
Taisto ja Myz loihtivat kolmen ruokalajin illallisen majakanvartijan mökkiin.
Lohikeitto ja poronpaisti olivat Myzin tuomisia Lapista, missä hän hoitaa talvisin ruokahuoltoa ulkomaisille matkailijoille.
Kantarellit ja mustikkajälkiruoat olivat paikallisia herkkuja.
Ei ole kuitenkaan ilmaista lounasta. Myz esitti teknisen ongelman ruokapöydässä.
Miten ladataan kolmen eri radiojärjestelmän akkuja kolmella eri aurinkokennolla?
Akut pitää olla eristettyjä toisistaan ja latausjärjestelmässä pitää olla mahdollisimman pienet häviöt. Lisäksi akkuja pitää ladata siten, että kun aurinkoa on saatavilla, sähköä jaetaan tasaisesti kaikkiin akkuihin.
Toimintaperiaate on selvä, akut pitää eristää galvaanisesti toisistaan.
Aurinkokennoja ja akkuja pitää pystyä mittaamaan ennen teholatausta.
Aurinkokennojen maksimi virta on vain 4A, joten virran rajoitusta 65 Ah akuille ei tarvitse järjestää, kunhan estetään akkujen ylilataus.
Kuva 7. Käsinpiirretty fetti kytkentä
Koska olin juuri suunnitellut moottoriohjaimia käyttäen tehofettejä, piirsin Myzille fetteihin perustuvan latauslaiteratkaisun.
Koska akut pitää eristää toisistaan kokonaan, tarvitaan akun molemmille navoille ohjattava kytkin.
Aurinkokennoille riittää vain yksinapainen ohjaus.
Alapuolen fetin ohjaus on helppoa, mutta yläpuolen fetin ohjaus vaatii 12 volttia suuremman ohjausjännitteen kuin kytkettävän akun jännite.
Käyttämällä P-kanava fettejä ongelma voidaan helposti ratkaista, mutta pienen kanavavastuksen omaavat tehofetit ovat harvinaisia ja kalliita.
N-kanava fetit ovat edullisia ja helposti saatavia.
Käyttämällä diodipumppua asia ratkaistaan toteemipääteasteissa.
Diodipumppua pitää kuitenkin ladata ja purkaa suurella nopeudella.
Toinen mahdollisuus on syöttää energia ohjaussignaalin mukana.
Signaali ja energia voidaan syöttää pienellä tyristorin liipaisumuuntajalla.
Näitä olen käyttänyt vuosikymmeniä vuosia valokaarisuojareleissä.
Kuva 8. Paremmin piirretty fettikytkentä
Saunassa ja uimassa
Illan pimetessä Mikko lämmitti saunan.
Tsaarinajalla rakennettu sauna oli kuin metsätontun mökki keskellä metsää
Saunan lauteet olivat koetuksella kun kaikki lihaksikkaat amatöörit kiipesivät yhtä aikaa lauteille.
Saunassa Taisto kertoi Lapuan kirkon pihalla olevan kivikasan historian.
1800-luvulla eräs ryöstö- ja murhamies oli saanut hirttotuomion vaihtoehdoksi kantaa kiviä Töysästä Lapun kirkon pihalle omin käsin.
Tämä oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.
Kun muutama vuosi oli kulunut, Lapuan pappi oli sanonut kivikasan riittävän.
En tiedä paljonko matkaa on Töysästä Lapualle, mutta uskon rangaistuksen olleen kovan.
Illalla merivesi oli niin lämmintä, että teimme pienen uimalenkin merivedessä.
Kovin pitkälle emme uskaltaneet, sillä kaikkialla oli pimeää.
Uimapuvut eivät haitanneet uimista.
Rannalle ankkuroiduissa purjeveneissä oli iltajuhlat parhaimmillaan.
Yöllä oli hienot revontulet.
Niitä ei pysty kaupungissa näkemään ainakaan kesällä.
Hannu teki oman pesänsä teräsmajakan alimpaan kerrokseen.
Viime vuodesta oppineena hän oli tuonut oman telttansa.
Minä muistelin myös koleaa yötä majakan teräslattialla ja jäin nukkumaan saunan eteiseen Taiston ja Teemun kanssa.
Saunasta tuleva lämpö olikin pehmeää kuin linnun maito.
Myz kiipesi majakkaan pitämään yhteyksiä ja saattoi jopa nukkuakin ylimmän kerroksen sohvalla.
Kuva 9 Iltanuotilla purjeveneiden kanssa
Illan pimetessä Mikko lämmitti saunan.
Tsaarinajalla rakennettu sauna oli kuin metsätontun mökki keskellä metsää.
Saunan lauteet olivat koetuksella kun kaikki lihaksikkaat amatöörit kiipesivät yhtä aikaa lauteille.
Saunassa Taisto kertoi Lapuan kirkon pihalla olevan kivikasan historian. 1800-luvulla eräs ryöstö- ja murhamies oli saanut hirttotuomion
vaihtoehdoksi kantaa kiviä Töysästä Lapun kirkon pihalle omin käsin.
Tämä oli tarjous josta ei voinut kieltäytyä.
Kun muutama vuosi oli kulunut, Lapuan pappi oli sanonut kivikasan riittävän.
En tiedä paljonko matkaa on Töysästä Lapualle, mutta uskon rangaistuksen olleen kovan.
Illalla merivesi oli niin lämmintä, että teimme pienen uimalenkin merivedessä.
Kovin pitkälle emme uskaltaneet, sillä kaikkialla oli pimeää.
Uimapuvut eivät haitanneet uimista.
Rannalle ankkuroiduissa purjeveneissä oli iltajuhlat parhaimmillaan.
Yöllä oli hienot revontulet.
Niitä ei pysty kaupungissa näkemään ainakaan kesällä.
Hannu teki oman pesänsä teräsmajakan alimpaan kerrokseen.
Viime vuodesta oppineena hän oli tuonut oman telttansa.
Minä muistelin myös koleaa yötä majakan teräslattialla ja jäin nukkumaan saunan eteiseen Taiston ja Teemun kanssa.
Saunasta tuleva lämpö olikin pehmeää kuin linnun maito.
Myz kiipesi majakkaan pitämään yhteyksiä ja saattoi jopa nukkuakin ylimmän kerroksen sohvalla
Leirinuotiolla
Aamulla Hannu haroi tukkaansa, hakkuri oli saanut runsaan aamukasteen ilman pyytämättä.
Kun vettä on ilmassa enemmän kuin ilman lämpötila pystyy sitomaan, se tiivistyy kaikkein kylmimpiin paikkoihin.
Hakkuri oli tietysti yöllä kylmennyt ilman mukana.
Kun aurinko alkoi lämmittää ilmaa, hakkurin kylmempi lämpötila sai ilmassa olevan ylimääräisen kosteuden tiivistymään juuri hakkuriin.
Tällä kertaa ei kokeiltu savun päästämistä laitteesta pois.
Valitettavasti hakkuri jäi pysyvästi ehjäksi.
Koko metsä oli täynnä hämähäkinseittejä. Jokaisessa seitissä oli aamukastetta, jolloin ne erottivat helposti.
Kun aurinko hetken päästä lämmitti seitit, kaste hävisi ja seitit muuttuivat näkymättömäksi.
Leirinnuotiolla ei tarvittu internetiä, vastaus löytyi jokaiseen kysymykseen.
Mukana olleesta Leo Graezin kirjasta löytyi monta vastausta esitettyihin kysymyksiin.
Olin saanut tämän vanhan sähkökirjan Rauman amatööri Askolta tämän vuoden kesäleirillä Turussa.
Graezin kytkennästä kaikille tulee mieleen neljä diodia, mutta vuonna 1908 ei tehotasasuuntausta osattu tehdä muuta kuin lipeäastioilla.
Graezin kytkennällä pystyttiin neljällä lipeäastialla muuttamaa vaihtojännite tasajännitteeksi.
Aurinko lämmitti mukavasti ja muurahaiset kutittivat paljaita varpaita.
Meri oli tyyni.
Kuva 10 Aamunuotiopaikalla tutkittiin aurinkolaturin kaavioita, Leo Graezin kirja etualalla
Nuotiolla rätisivät paistinpannut.
Samanhenkiset kaverit kertoivat vuoden kuulumiset.
Teemu kertoi ilmapumppujen kylmätekniikasta, Taisto pellettipolttimesta, Hannu piipun muuraamisesta ja minä pannukakkuroboteista.
Aurinkokennolaturin suunnittelua jatkettiin.
Sain hieman lisätietoja vaatimuksista.
Kuva 11 Hämähäkinseitit aamukasteessa
Laitteen piti rakentaa Myzin 17-vuotias poika.
Koska tunnen nuorten elektroniikkaharrastajien kyvyt, vaihdoin suunnitelman releohjatuksi.
Releissä on varmasti riittävän pieni kytkentävastus.
Mittausreleet voivat olla 5 tai 12 voltin pieniä releitä.
Tehoreleet olivat kaksinapaisia 5 A N-tyypin piirilevyreleitä.
Mitään erikoista tekniikkaa ei tekijän tarvitse osata.
Ohjelmointi on helpompaa kuin elektroniikkasuunnittelu.
Kuva 10 Latauslaite
Ohjelman toiminta:
• Katsotaan tarvitseeko ensimmäistä akkua ladata.
- Mitataan akun jännite mittausreleellä #10 ja prosessorin analogiadigitaalimuuntimella.
• Jos latausta tarvitaan, tarkastetaan mittausreleellä #7 ensimmäinen aurinkokenno.
- Jos sen jännite on suurempi kuin akun #1 jännite, laitetaan tehoreleet # 1 ja #4 päälle.
- Tarkastetaan aurinkokenno #2 ja #3 samoin. Käynnistetään latausaika, esim. 1 minuutti.
• Kun latausaika on kulunut, tehdään samat toimenpiteet akulle #2 ja #3.
Päivä saaressa kului nopeasti.
Kun kokosimme tavaroitamme, saimme kutsuja useaankin veneeseen.
Menimme rantaan isoimmalla moottoriveneellä.
Sen omistajan hieno kamera oli kiinnittänyt huomiotani.
Hän olikin vapaalla oleva TV kuvaaja.
Mantereen puoleisessa rannassa lähdöstä ei tahtonut tulla mitään.
Kaikilla oli vielä monta asiaa kertomatta.
Suunnittelimme radioamatööriaiheisia matkoja tulevalle kaudella.
Joka tapauksessa Yttergrundiin tullaan taas ensi vuonna.
Tuliko yhteyksiä?
Kyllä ja erikoiskortit ovat jo matkalla, mutta yhteydet eivät ole pääasia vaan yhteinen retki.
Kuva 14 OH3GDO majakan huipulla
Kirjoittaja
OH3GDO Pekka Ritamäki Tampere
Leo Graetz. “Die Electrizität und ihre Anwendungen”, 1908-1921 Suomennos “Sähkö ja sen käyttö”, 1922
