Torngrenin Vaikutus Suomen Teollisuuteen

Törngrenien vaikutus Suomen teollisuuteen

t%C3%B6rngreninvaikutus.jpg

Mistä kaikki sai alkunsa eli tietoa niille joita historia kiinnostaa

Venäjän tsaari Pietari Suuri (1672 -1723) perusti Pietarin kaupungin Neva-joen suuhun hollantilaisten vaikutuksesta. Samoin hän perusti Venäjän laivaston 1600-luvulla ja Venäjän vaikutusvalta alkoi huolestuttaa Ruotsia, Ranskaa ja Englantia. Pietari Suuri taisteli Ruotsin Kaarle XII kanssa. Narvassa hän hävisi, mutta Pultavassa voitti ja Ruotsi menetti vaikutusvaltansa Puolaan ja Balttiaan.
1700 luvun loppupuolella vallanhimoinen Katariina II murhautti kolme tsaarin kruununtavoittelijaa ja otti vallan itsellensä. Hän otti paperiruplan käyttöön Venäjällä ja samalla olivat hänen rahahuolensa ohi. Katariinan teki tarkastusmatkan pääministerinsä Potemkin kanssa Etelä-Venäjälle ennen Turkin sotaa. Potemkinin sanottiin rakentaneen valtavia kulisseja Katariinan tarkastusmatkan varrelle. Eero Saarenheimo kertoo asioista tarkemmin kirjassaan Casanova ja Spengporten. Tällä matkalla oli mukana myös saksalaista syntyperää oleva Suomessa syntynyt Göran Magnus (Yrjö Mauno) Spengporten. Spengporten oli auttanut Kustaa III:n vallankaappauksessa, mutta riitaantunut hänen kanssaan myöhemmin ja siirtynyt Venäjälle upseeriksi. Spengporten haavoittui Porrassalmen taistelussa suomalaisia vastaan. Spengporten hoiti haavojansa Böömissä Teplitzin kylpylässä kolme vuotta Casanovan kanssa. Molemmat herrat olivat jo vanhentuneita, mutta osallistuivat kylpylän seurapiirielämään täysin rinnoin. Spengporten oli joutunut myös Katariina II:n epäsuosioon. Hän olikin siellä kunnes Katariina kuoli ja Paavali I kutsui Spengportenin kenraalikseen. Spengporten teki Aleksanteri I:lle Suomen valloitussuunnitelman, joka toimi.

KustaaIII.jpg
Kustaa III suoritti vallankaappauksen suomaisten tuella, mutta murhattiin 1792

Englanti ja Ranska eivät halunneet Venäjän vaikutusvallan kasvua ja liittoutuivat Turkin kanssa. Venäjän vaikutusvalta kasvoi Puolassa ja Liettuassa. Tsaaritar Elisabet valloitti Suomen 1742. Elisabet vaati, että Ruotsin kuninkaaksi tulee Holltein-Gottopin piispa-prinssi Fredrik I. Fredrik valittiin uudeksi kunkaaksi ja Suomi jäi rauhanneuvotteluissa Ruotsin puolelle. Suomen puolustuksesi tarvittiin linnoituksia. August Ehrensvärdin johdolla alkoi Sveaborgin linnoituksen rakentaminen 1748. Se kesti 40 vuotta. Linnoituksen rakentamiseen tarvitaan rahaa. Ranskan kuningas lähetti laivalastillisen kultaa (90 tynnyriä) Ruotsin kuninkaalle, josta osa käytettiin Viaporin rakentamiseen.
Suomalaiset itsenäisyysmiehet Spengporteten ja Gustaf Mauritz Armfelt (1757 - 1814) olivat aikansa kosmopoliitteja ja onnensotureita. Ollessaan matkalla Keski-Euroopassa Gustaf Mauritz tapasi Kustaa III:n Belgian Spassa ja pääsi nopeasti tämän suosioon. Spengporteten ja Armfelt (1757 - 1814) yrittivät solmia yhteyksiä Katariinan pääministeriin Potemkiniin 1870. Potemkin lopetti neuvottelut lyhyeen. Ruotsi oli vielä liian vahva. Monien seikkailujen ja kuolemantuomion jälkeen Armfeltin päätyi Aleksanteri I:n luottomieheksi ja Suomen virkaa tekeväksi kenraalikuvernööriksi.

Armfelt.jpg.

+Gustav Mauritz Armfelt, onnen kultapoika, jolle onnistui kaikki

Kustaa III luuli olevansa Ruotsin uusi valloittajakuningas. Toisin kävi, ei edes pientä Norjaa saatu valloitettua, vaan sotaväki joutuisi häpeällisesti pelastautumaan suurin tappioin. Kun Kustaa III oli murhattu Armfeltikin siirtyi Venäjän palvelukseen. Kun Armfelt ja Spengporten olivat liikkeellä yhdessä, oli parasta lukita kaupungin hameväki lukkojen taakse. Aina tämä ei onnistunut ja todisteita kerättiin yhdeksän kuukauden kuluttua talteen pitkin Eurooppaa.
Alfons Törngren tulee Helsinkiin

sveaborg.jpg

Sveaborgia eli Viaporia rakennettiin kauan ja huolella, mutta 1800-luvulla linnoitukset eivät enää olleet valloittamattomia.

Kersantti Alfons Törngren tuli Viaporia rakentamaan. Alfons toimi välskärinä linnoitustyömaalla. Hänellä oli etevä poika Johan (Juhana) Agapetus Törngren, joka syntyperästään huolimatta pääsi kouluun ja oppi lukemaan. Poika oli niin etevä, että hän pääsi lukioon asti ja ylioppilaaksi, joka oli tavatonta kersantin lapselle.
Agapetus pääsi yliopistoon opiskelemaan ja vieläpä lukemaan lääketiedettä, luultavasti isänsä ammatin jatkajana kuten siihen aikaan oli tapana.
Agapetus valmistui parhain arvosanoin kirurgiksi ja pääsi pieneen sairaalaan töihin. Hetken päästä hän oli sairaalan johtaja ja näillä ansioilla pääsi Helsingin Yliopistolliseen Sairaalaan kirurgiksi. Jonkun ajan kuluttua hän oli tietysti tämänkin sairaalan johtaja.

Agapetus.jpg

Agapetus Törngren hallitsee kaiken

Arkkiatri Johan Agapetus Törngren oli korkeasti kunnioitettu professori

Suomeen perustettiin Agapetus Törngrenin aloitteesta Lääkintöhallitus, jonka ensimmäinen pääjohtaja oli tietysti professori Agapetus Törngren.
Agapetus Törngren sai myös Suomen arkkiatrin arvonimen 1831. Toisen kuuluisan arkkiatrin kaikki tuntevat, Arvo Ylppö. Arkkiatrin arvonimi on tunnettu jos ennen ajanlaskumme alkua ja se tarkoittaa ylilääkäriä. Saksalaisten kuuluisa arkkiatri oli kirurgi Ferninand Sauerbruch, joka keksi keuhkoleikkausmenetelmän ja monia muita lääketieteellisiä keksintöjä 1900-luvun alkupuoliskolla. Hän oli mm. Hitlerin henkilääkäri.

Tsaari Aleksanteri I sai Wienin kongressissa Napoleonin perinnönjaossa Suomen. Suomi kuului kuitenkin vielä Ruotsille, Spengporten laati valloitus suunnitelman ja Aleksanteri I joukot hyökkäsivät Suomeen. Ns. Anjalan liiton miehet mm. Sprengporten ja Armfelt toimivat niin, että Suomi pääsee irtautumaan sotaisasta Ruotsista Aleksanterin suojeluksessa. Suomen valloitus kävi kohtalaisen sopuisasti. Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf ei ollut kiinnostunut Suomen puolustamisesta. Suomalaiset upseerit valitsivat uudeksi hallitsijakseen Venäjän Aleksanteri I:n. Upseerit tätä pitivät parempana vaihtoehtona kuin jäädä Ruotsin sotaintoilun toteuttajaksi. Sotatoimet Viaporin valloittamiseksi eivät olleet kovin verisiä. Viaporin upseerien ja venäläisten upseerien naiset pitivät yhteisiä tanssiaisia piirityksen aikana Helsingissä. Viapori luovutettiin venäläisille ilman taisteluita toukokuussa 1908. Suomea ei kuitenkaan liitetty Venäjään, vaan Aleksanteri I:stä tuli Suomen suurruhtinaskunnan hallitsija. Spengportenista tuli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööriksi 1808. Aleksanteri teki suuria myönnytyksiä jotta uusi hallitsija oli hyväksytty entisessä vihollismaassa.
Tsaarien tavat muuttuivat kuitenkin myöhemmin. 1900-luvulla Rasputin valta ja heikon Nikolai II ja hänen tsaarittarensa valta loppui työväestön kapinaan Pietarissa 1917. Lopulta tsaari ja hänen perheensä surmattiin. Silloin Suomi oli jo valmis itsenäisyyteen kiitos kaukonäköisten suomalaisten kuten Adolf Törngrenin.

Aleksanteri I hallitsee, onni Suomelle ja epäonni Agapetus Törngrenille

Aleksanterin I vaati virkamiehiltä uskollisuudenvalan. Monet Ruotsin kuninkaan veronkerääjät eli vasallit päättivät siirtyä Ruotsiin, koska heillä oli siellä virkoja ja suuria tiluksia. Kurki-suku päätti myös muuttaa Ruotsiin, koska suvun päämies hoiti siellä korkeaa virkaa. Kurjen omistuksiin Suomessa kuului mm. Laukon kartano Vesilahdella.
Koska Agapetus Törngren oli jo ehtinyt hankkia huomattavan varallisuuden, hän osti Laukon, Nokian, Tottijärven ja Nuutajärven kartanot Ruotsiin paenneilta omistajilta pian vallanvaihdoksen jälkeen. Myöhemmin myös Hatanpään kartano Tampereelta ja Haapajärven kartano Pirkkalasta siirtyi Törngrenien omistukseen. Luultavasti hän teki melko edulliset kaupat, sillä tuskin Suomeen oli jäänyt kovin paljon rahamiehiä.
Aleksanteri I tullessa käymään Porvoon valtiopäivien avajaisille 1819, hän tuli myös tarkastusmatkalle Helsinkiin ja siellä yksi kohde oli Helsingin Yliopistollinen Sairaala. Sairaassa tietysti haluttiin laittaa paikat kuntoon uutta keisaria varten. Siellä hoidettiin myös mielisairaat, joita ei haluttu jättää keisarin nähtäväksi. Mielisairaat tungettiin pieneen siivouskomeroon ja sen ovi laitettiin lukkoon, juuri ennen keisarin tuloa. Potilaat eivät kuitenkaan pitäneet pimeästä komerosta vaan alkoivat hirveästi huutaa ja hakata ovea. Keisari kuuli tietysti melun ja pyysi avaamaan oven. Komerosta purkautui mielettömästi huutava lauma epämääräisiä potilaita. Keisari totesi, että tämä on huonosti hoidettu sairaalaa. Keisarin sana oli laki ja huonosti hoidutun sairaalan johtaja sai lähteä. Tämä oli onni Suomen teollisuudelle.

alektsanteriIII.jpg

Aleksanteri I ihastuu Tammerkoskeen

Aleksanteri I valloitti Suomen ja oli suomalaisten mieleinen hallitsija, toisin kuin Ruotsin kuninkaat

Aleksanteri I matkusti myös Tampereelle. Tästä on muistona Tammerkosken rannalla Keisarinkotkaveistos. Aleksanteri näki suuren kosken voiman. Kun skotlantilainen pappi kertoi Pietarissa elämäntyönsä tehneelle maanmiehelleen James Finlaysonille Tampereen koskista, hän tuli Tampereelle ja anoi erivapautta tehtaan perustamiseksi Tammerkosken rannannalle. Keisari tunsi Finlaysonin ja Tampereen kosket hyvin Pietarin ajoilta ja suositteli erivapauksien antamista Suomen Senaatille.
James Finlayson teki mahtavan viisikerroksisen tehdasrakennuksen Finlayson & Co tehdasta varten. Tehdas alkoi rakentaa kutomakoneita, mutta melko pian havaittiin, että Suomessa ei ollut kutomatehtaita, joten tehdas siirtyi tekemään puuvillakankaita. James Finlayson muutti Skotlantiin takaisin ja myi tehtaansa saksalais-pietarilaiselle Nottbeckin suvulle. Ostaja kuoli melko pian ja uudeksi omistajaksi tuli nuori poika Wilhelm Nottbeckin. Wilhelm Nottbeckin ollessa alaikäinen, pätevä saksalainen insinööri Uhre kehitti Finlaysonin tehtaista eurooppalaisessakin mittakaavassa suurteollisuuden. Uhre loi Finlayssonin tehdasalueelle oman koulun, kirkon, kirjaston ja sairaalan. Myös Finlayssonin raha oli käypää valuuttaa Tampereella. Keskustorilla oleva suihkulähde on Finlayssonin lahjoittama.
Myöhemmin Nottbeckin poika oli Edisonin apulaisena ja toi sähkövalon Tampereelle vain kaksi vuotta sen keksimisen jälkeen 1882. Isä moitti poikaansa tuhlailusta, mutta pian havaittiin, että Siperian salissa voitiin tehdä työtä useassa vuorossa ja myös illalla. Alkuperäinen generaattori on vieläkin nähtävillä samalla paikalla.
Pian myös Tampereen kaupungin katuvalot toimivat sähköllä. Nottbeckin pojat rakensivat kolme komeaa palatsit palatsia Tampereelle ja Lialahteen.

alektsanteriIIIa.jpgKorkanvestos.jpg

Aleksanteri III antoi Suomelle monta hyvää asiaa, oman rahan ja postimerkit

Toinen tsaari, Aleksanteri III, kävi myös samalla Tammerkosken rannalla 1854. Hän antoi tehdä siihen samanlaisen laatan kuin ensimmäinenkin tsaari. Kotkankalliolla kannattaa vierailla kun käy syömässä Alexsanderin Palatsissa.

Palataan vielä Agapetukseen. Keisarin käynnin jälkeen Agapetus on ilman työtä. Agapetus ei pyrkinyt työttömyyskortistoon vaan miettii muita mahdollisuuksiaan. Hän päättää kokeilla maataloutta, kun hänellä on nuo viisi kartanoakin. Niin tarmokas Agapetus muutti perheinensä Helsingistä Laukkoon. Hän hoiti myös Turun Ylipiston kirurgian professorin ja Turun kaupunginlääkärin virkaa. Turun palon jälkeen 1922 hän muutti yilopiston mukana Helsinkiin, mutta kaikki kesät vietettiin Laukossa,
Uusi nero syntyy, Adolf Törngren

adolfT%C3%B6rngren.jpg

Adolf Törngren oli Suomen teollisuuden luoja

Eva ja Agapetus Törngrenille syntyi Turussa 27.4.1824 poika Adolf Törngren, josta kehittyi vielä etevämpi kuin isästään.
Kun Agapetus Törngren tuli Laukkoon kaikki paikat olivat rempallaan. Vilja mätäni märkänä aitoissa ja pellot olivat vetisiä. Lehmät olivat pieniä suomalaisia nutipäitä. Johan Agapetus otti Suomessa ensimmäisenä käyttöön salaojituksen, jolla saatiin pellot kuivamaan ja helposti lisämaata. Hän hankki ensimmäisen viljankuivurin Saksasta ja osti suuren Ayrshire lehmäkannan Englannista. Hänen aikanaan Laukon kartano alkoi kasvaa voimallisesti. Myöhempiä tulokkaista ovat suuri laukonpeurakanta, mutta nämä ovatkin amerikansuomalaisten metsästäjien lahja entiselle kotimaalleen. Ne alkoivat levitä Laukosta muuallekin Suomeen.

Agapetus Törngren hoitaessa professorinvirkaansa Turussa neljä nuorta miestä ilmoittautuu hänelle oppilaaksi saman viikon aikana lokakussa 1922: tuleva professori Elias Lönnrot (1797-1884), tulev valtiotietelijä Johan Villhelm Snellman, tuleva tiedemies J.J.Nevander ja tuleva runoilija Johan Ludvig Runeberg. Vuonna 1923 näiden ns. lauantaiseuralaisten voimakkain hahmo Elias Lönnrot pääsi kotiopettajaksi Laukkoon. Lönnrotin opetti Laukossa arkkiatripariskunnan ottopoikaa Kaarle Wilhelmiä (s. 1817). Muiden mukaan tämä oli jälkeenjäänyt eikä tuntenut edes aakkosia seitsemänvuotiaana. Lönnrotin koulutuksessa Kaarle kehittyi huimaavasti. Kolmetoistavuotiaana hän suoritti Suomen nuorinpana ylioppilastutkinnon hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin hänestä tuli oppihistorian professori ja yliopiston kirjastonhoitaja.

Lönnrot oli Laukossa neljä kesää ja piti Laukkoa myöhemminkin kotipaikkanaan. Erään kerran hän hiihti Kajaanista Laukkoon monen sadan kilometrin matkan. Kajaanissa Lönnrot toimi lääkärinä 20 vuotta ja keräsi edelleen runoja, teki sanakirjoja, perusti sanomalehtiä, raittiusseuroja ja elätti juopotettevia sukulaisiaan ja tappelevia vanhempiaan.

Kerran Lönnrotin kirjeet eivät olleet mennet perille Helsinkiin ja hänen Laukonaikainen ihailijattarensa Augusta Lundahl ehti jo sepittää muistorunon Lönnrotin kunniaksi.

Lönnrot kehtti Suomen kielen siitä minkä Agrigola oli sen1500-luvulla jättänyt. Suomen kielellä ei ollut julkaistu muuta kuin muutama uskonnolinen kirja. Lönnrotin mielestä tieteellisille asioille on annettava suomalaiset nimet, jotta myös tavalliset ihmiset ymmärtäisivät sanasta mitä se tarkoittaa.

Lönnrotin sanakirjassa on viisaasti yhtä vierasperäistä sanaa kuvattu kahdella, kolmella tai jopa neljällä uudella suomalaisella uudissanalla. Käyttäjät voivat valita näistä sopivamman sanan mielensä mukaan. Toisen suomen kielen professorin Alhquistin mukaan uusien sanojen keksimien oli Lönnrotille liian helppoa.

EevaT%C3%B6rngren.jpg

Eeva Törngren oli Kalevalan mesenaatti

Agapetus Törngrenin puoliso Eva (Eeva) Agatha Törngrenin innostama Lönnrot alotti runojen keruun Laukossa kotiopettejana olleesaan. Ensimmäinen runo oli Laukon historiasta kertova Elinan surma-runo. Se kertoo Laukon kartanossa tapahtuneesta vaimon surmatyöstä 1200-luvulla Laukon kartanossa. Turun palon vuoksi 1827 yliopisto suljettiin Lönnrot lähti ensimmäiselle runojenkeruumatkalleen. Tuloksena oli Kantele, Kalevanlan esimuoto.

Lönnrot antoi suomalaisille itsetuntoa oman eepoksen Kalevan muodossa. Kaleva taas innotti monia taiteilijoita kuten Albert Edefeltiä, Sibeliusta ja Merikantoa. Agapetuksen vaimo Eeva Agata oli Kalevala-muusa. Hän kannusti nuorta opiskelijaa Elias Lönnrotia kokoamaan kansanrunoja. Jokaisesta runosta nuori Elias sai kahvikupillisen talon rouvan Evan seurassa. Kahvi oli silloin harvinaista kieltolakitavaraa. Mistähän päiväkahviseura on saanutkaan alkunsa?

l%C3%B6nnrooth.jpgkalevala.jpg

Elias Lönnroth oli vaatimaton lääkäri, professori ja Kalevalan tekijä

Agapetuksen poika Adolf Törngren ei ollut Eliaksen oppilas vaan mieluumin vanhempi toveri. He tekivät yhdessä jalan ja veneellä matkan Kyröskoskelle 1841 koskea katsomaan. Siihen aikaan oli ilmestynyt italialaisen tutkimusmatkailijan Giuseppi Acerbiin kolmiosainen kirjasarja ”Matka halki Ruotsin”, ”Matka halki Suomen 1799” ja”Matka Lapissa”.

Kirjassa kerrotaan runojen laulamisesta ja kirjassa esitetty kuva Järvenkylän talossa tapahtuvasta runojen esittäämistapa antoi vääristyneen kuvan 150 vuodeksi. Kuva oli piirretty Oulussa ja tekijä oli sekoittanut kartun vedon ja runojen lausumisen samana päivänä. Toimittaja Adolf Turakainen korjasi tämän väärän tiedon radiossa 1950-luvulla, jossa haastateltiin isääni Arvo Ritamäkeä, joka on syntynyt Hämeenkyrön Järvenkylässä.
Ilmeisesti Lönnrotilla oli suuri vaikutus Adolf Törngrenin suomalaismielisyyteen.

Elias teki maisterinväitöksensä Väinämöisestä, suomalaisten muinaisesta jumalasta (DeVäinämöine, priscorum fennorum numine).

Kalevalan ensimmäisen painoksen hän omisti Eva Törngrenille 1933. 17 huhtikuuta 1849 Lönnrot allekirjoitti toisen Kalevan alkusanat Törngren puolison Evan viimeisenä syntymäpäivänä taaskin Laukossa.

Tarkalleen 150 vuotta myöhemmin , vuonna 1999, olin samalla paikalla perustamassa Eva Törngren tutkimusseuraa. Eva Aghata rahoitti ja kannusti Lönnrotia 25 vuoden ajan.

laukonkartano.jpg

Laukon kartano on nykyään hevostila

Runebergit kävivät myös ahkerasti Laukossa. Suomen ensimmäinen merkittävä naiskirjailija Fredrika Runeberg oli Eva Agatan tyttären Eevan paras koulutoveri. Suomen ensimmäinen historiallinen romani "Rouva Böije ja hänen tyttärensä" sijoittuu Törngrenien omistamaan Hatanpään kartanoon Tampereella. Tytär Eeva kuoli 21 vuotiaana.

Lönnrot jatkoi opintojansa lääkäriksi ja myös tästä opintosuunnasta hän väitteli tohtoriksi, aiheena oli suomalaisten kansanperinneparannuskeinot. Myöhemmin Lönnrot oli suomenkielen professorina Aleksanterin Yliopistossa Helsingissä.

Lönnrot oli Oulun Wiikko Sanomien vakituinen avustaja ja perusti Kuopioon lehden yhdessä Snellmannin kanssa. Lönnrot jukaisi myös ensimmäisen suomenkielisen kasvissanakirjan ”Kasvikon oppisanoja”. Siinä oli sadoittain uusia nimiä kasiven muodoille, pinnoille ja väreille.

Suomalaiset sanomalehdet olivat kovasti venäläisten sensuurin hampaissa. Monia lehtiä lakkautettiin sensuurin toimesta. Lönnrotin kirjoituksia eivät venäläiset koskaan sensuroineet. Lönnrotin vaatimattomuudesta on monia kertomuksia. Kerrotaan, että kun jo kuuluisa Lönnrot matkusti Kajaanista Ouluun häihinsä. Hän oli varannut kestikievarista hevosen matkalleen.

Kun Lönnroth käveli hän piti kallisarvoisia saappaitaan repussa ja käveli paljain jaloin. Kysyessään hevosta hänelle sanottiin se olevan varatun korkealle vieraalle. Lönnroth lähti jalan kohti Oulua. Jonkin ajan kuluttua tuli toinen matkamies ja kysyi myös hevosta. Hänelle vastattiin, että hevonen on varattu Lönnrothille. Mies sanoi hevosen joutavan hyvin sillä hän oli juuri tullut Lönnrothia vastaan.

Oulun häätaloon Lönnroth meni keittiön ovesta ja pyysi saada laittaa saappaat jalkaansa repustaan. Talon piiat tiuskivat kulkumiehelle ja sanoivat täällä juuri odotettavan korkeaa sulhasmiestä Kajaanista. Piioilla loppui tiuskiminen kun kuulivat ressumiehen olevan itse Lönnrothin.

Adolfin idealistiset ajatukset

Adolf Törngren oli saanut syntymälahjakseen paljon paremmat kotiolot kuin Agapetus. Hän luki itsensä tuomariksi ja sai varatuomarin arvonimen. Hän oli ollut hieman vanhemman Lönnrotin vaikutuspiirissä useita vuosia. He olivat käyneet yhdessä katsomassa Kyröskoskea, vaikka matka olikin ollut nestepitoinen.

Vaikka Adolfin kotikieli oli ruotsi, hän oli suomenmielinen. Hänen suuri ideansa oli synnyttää suomalainen teollisuus ja itsenäisen suomalainen valtio. Itsenäinen valtio tarvitsee hallintoa ja sotaväkeä varten varoja, joita saadaan teollisuuden verotuksen kautta. Teollisuuden piti perustua suomalaiselle pääomalle ja suomalaiselle raaka-aineelle. Raaka-aine Adolfin mukaan oli pellava, josta pitää tehdä kankaita.

Suomalainen teollisuus kuitenkin alkoi James Finlaysonin johdolla. Se perustui venäläisen pääomaan, skotlantilaiseen tietotaitoon ja orjatyövoimalla hankittuun Amerikasta saatuun raaka-aineeseen, puuvillaan. Finlayson anoi ja sai erivapauden 20 vuodeksi Suomen Senaatilta. Adolfilla oli hyviä ideoita, mutta ei vielä omaa rahaa. Tähän puutteeseen tuli onnellinen sattuma avuksi.

Raha ja järki yhteen, teollisuus vauhtiin

wasastjerna.jpg

G.A.Wasasterna oli Tampellan toinen omistaja

1856 Seinäjoen patruunatehtaan johtaja ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjerna sai mielestään liian vähän tuloja venäläisistä obligaatioista, jotka hän oli saanut maksuksi patruunoistaan Venäjän valtiolta. Hän päätti sijoittaa varansa teollisuuteen. Jokioisten kartanoon kuului Jokioisten tehdas ja suuri maatila. Wasastjerna matkusti rahakääröjen kanssa kieseillä Kasimir Brehmerin luo Jokioisiin, jossa oli tehdas ja kartano myytävänä.

Illalla totilasien ääressä herrat sopivat kauppasummasta suullisesti ja menivät tyytyväisinä nukkumaan. Aamulla Brehmer muisti krapulaisena, että kartanon viljakin valmistuu lähiaikoina ja siitä pitää saada lisähintaa. Hän pyysi lisää rahaa Jokioisista, mutta myöskin krapulainen Wasastjerna ei suostunut, sillä hänen mielestään kauppa oli jo pätevästi sovittu. Wasastjerna lähti hakemaan rahakääröt kieseistä ja heitti sen pöydälle. "Tässä on viisisataatuhatta ruplaa, sen enempää en anna koko roskasta!". Tähän Brehmer vastasi jo rauhoittuneena. "Sitten et saa Jokioisten kartanoa". Ja siihen kauppa jäi.

Wasastjerna lähti ajelemaan rahojensa kanssa Seinäjoelle. Tampereella hän tapasi Adolf Törngrenin Hatanpään kartanossa, joka oli myös kestikievari. Hän kertoi epäonnisesta kauppamatkastaan Adolfille ja kysyi minne nyt rahani sijoitan. Suotta ei Adolf ollut lakimies. Adolf kertoi omista teollisuusideoistaan ja niin he päättivät perustaa yhteisen tehtaan. Wasastjerna oli jo aikaisemmin hankkinut Ramsey & Idmanin rautamasuunin Tampereen itäpuolelta ja Viljakkalan Haverin kaivoksen. Viljakkalan kaivos on tunnettu kaivoksena ainakin vuodesta 1737 alkaen ja raudan lisäksi sieltä on aina kaivettu kultaa. Sitä on tosin vain 7 gramma tonnissa, joten kullankaivuu ei ole koskaan olut kovin tuottoisaa. Tästä kaivoksesta tuotiin rautamalmi hevosilla masuuniin.

Masuunin tuotto oli liian suuri, joten Wasastjerna oli ajatellut perustaa rautateollisuutta. Törngren oli ajatellut taas pellavateollisuutta. Kompromissina nimeksi yritykselle tuli 1861 Tammerfors Järn och Linne eli Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus O-Y, Tampella myöhemmin. Törngren ja Wasastjerna vuorottelivat isännöitsijän tehtävissä vuosikausia. Alulle laitettiin suuret tehdasrakennukset, jotka vaativat työvoimaa, kuljetuskapasiteettia, raaka-aineita, asuntoja, kauppaa ja paljon ravitsemusliikkeitä. Tampere alkoi kasvaa huimaa vauhtia. Pian Tampereella oli useita 2000 hengen tehtaita, kun samaan aikaan koko Helsingin työväki oli vain 600 henkilöä.
.

Lisää uusia isoja tehtaita Adolfin ajatuksista

tampella.jpg

Tampella koskelta päin katsottuna

Törngren kustansi insinööriluutnantti Fridolin Stenvallin opintomatkan Ruotsin ja Norjan telakoille. Stenvall laati suunnitelmat uuden telakan rakentamiseksi Hietaniemen satamaan. Telakka liitettiin myöhemmin Pellava- ja Rautatehtaaseen. Telakka on nykyään nimeltään Masa-Yards.

Wasastjerna rakensi höyrylaivoja Näsijärven liikenteeseen ja Törngren Pyhäjärven liikenteeseen. Suomen ensimmäinen höyrylaiva, Ilmarinen, ei ollut kovin vakava alus. Tästä onnettomasta laivasta riittäisi monta juttua kerrottavaksi.

1862 Törngren ja Wilhelm von Nottbeck halusivat rakentaa rautatien Tampereelle omalla kustannuksellaan, mutta lupaa ei tullut. Niinpä Törngren aloitti höyrylaivaliikenteen Hämeenlinnaan 1866 höyrylaiva Vanajalla. Laukkoon liikennöi tietysti Törngrenin Laukko-niminen höyrylaiva, joka lähti liikkeelle Laukon satamasta Tampereen alapuolelta. Höyrylaivoja suunnitteli saksalais-ruotsalainen Hermann Kauffmann, joka on kertonut näistä asioista mainiossa kirjassaan "Muntra Minnen från Mellerstra Tavastland". Kirja on julkaistu vuonna 1902 pienenä omakustanteena. Kaapo Murroksen suomennos 1939 on nimeltään "Hauskoja Muistoja Keski-Hämeestä". Kirjan nykyiset julkaisuoikeudet omistaa Lions Club Tampere/Koivistonkylä, joka on tehnyt kirjasta kaksi numeroitua 300 kappaleen näköispainosta.

Paperikoneet tarvitsivat huopia veden poistoon. Tampereen Verkatehtaan (Tammerfors Kledesfabrik, myöhemmin Tamfelt) tuli Tampereelle Jokioisista, jota Wasasterna oli yrittänyt ostaa. Se meni konkurssiin 1863. Verkatehtaasta lisää myöhemmin.

idestam.jpg

Knut Fredrik Idestam

Adolfin Törngrenin tuho

Paperia oli tähän asti tehty vain lumpusta. Adolf Törngren lanko Knut Fredrik Idestamille oli stipendiaattina Saksassa. Hän suoritti perusmetallin jatko-opintoja Freibergin vuoriakatemiassa Saksissa 1863 - 1864. Tänä aikana hänet nimitettiin Suomen vuorihallituksen vuori-insinöörin virkaan. Kesällä 1864 hänen urasuunnitelmansa muuttuivat. Kotimatkalla Freibergista hän pääsi Harzin vuoristossa tutustumaan puuhiomoon. Se oli uusi keksintö. Tehdas valmisti paperin raaka-ainetta puusta. Prosessi ja laitteet olivat paperitehtailija Heinrich Voelterin kehittämät. Idestamin näkemä laitos oli jo kaupallisesti käyttökelpoinen puuhiomo.

Siellä Fredrik oppi miten puuhiokkeesta tehdään paperia. Idestam perusti puuhioketehtaan Törngrenin tontille ja varmaankin Törngren osallistui rahoitukseen. Paikka oli aluksi Tammerkosken länsirannalla nykyisen Takon paikalla. Nopeasti tehdas kuitenkin siirtyi Nokian virran saarelle, jossa oli enemmän koskivoimaa käytettävissä. Tämäkin tontti oli Adolf Törngrenin omistamalla Nokian kartanon mailla. Perustajana mainitaan myös Knut Fredrik Idestam. Hermann Kauffmann suunnitteli ensimmäiset paperikoneet Nokian tehtaille ja näin tuli luotua myös pohja suomalaiselle paperikoneteollisuudelle (Tampella, Valmet, Metso).

Tampereella toimi myös Frenckellin paperitehdas jonka Johan Cristoffer Frenckell osti 1832. Tehdas lopetti toimintansa kun tontti myytiin Tampereen kaupungille 1928. 1874 Hermann Kauffmann suunnitteli tälle tehtaalle kauniin savupiipun.

tampella.jpg

Paperiteollisuuden koneet ja laitteet ovat merkittävää suomalaista tietotaitoa

Kauffmann ei kuitenkaan pitänyt paperitehtaan suunnittelutöitä mitenkään merkittävinä ja ne ovat vain pienenä mainintana hänen kirjassaan. Kirja keskittyy enemmänkin hauskoihin metsästys- ja kalastusmuistoihin.

MieluisiaMuistoja.jpg

Tampellan johtaja Hermann Kaffmann:”Hauskoja Muistoja Keski-Hämeestä” 1998 painoksen kansilehti

Törngren perusti paperitehtaalta vapautuneelle tontille taas uuden tehtaan Tampereen Kattohuopatehtaan eli Takon. Tehdas sai alkunsa Tampereen kaupungin määräyksestä, että kaupunkialueella ei saanut rakentaa muuta kuin pelti- tai kattohuopaisia taloja. Törngren hoiti tähän aikaan tehtaitaan Pirkkalan Haapaniemen kartanosta. Idestamin tehdas oli alusta alkaen nimeltään Nokian Paperitehdas, josta on saanut alkunsa monet Nokia-nimellä varustetut tuotteet, mm. Nokian matkapuhelimet ja kondensaattoritehdas.
Nokin paperitehdas aloitti myös sähkövoiman tuotannon erillisessä yksikössään.

HugoKauffmann.jpg

Veljekset Hugo ja Hermann Kauffmann kehittävät paperikoneita Kyröskosken Paperitehtaalle

L.G. von Bonsdorffin kirjassa "KYROFORS BRUK 1870-1945" ja sen Arvo Aution suomennoksessa "KYRÖSKOSKEN TEHTAAT 1870-1945" kerrotaan Hammaren & Co teknisestä johtajasta Hugo Kauffmannista ( s 94-). Tässä kirjassa Hugo Kauffmann kirjoitetaan kahdella f-kirjaimella. Hugo muistuttaa kovasti veljeään Hermann Kauffmannia (1840-1908) kirjan valokuvassa. Molemmilla veljeksillä oli samanlaiset isot viikset ja arvokas olemus. Ilmeisesti Hermann on pyytänyt veljensä Göteborgista Suomeen.

Hugo toimi Hammaren & Co Kyröskosken tehtaiden johtajana 1880 -1887. Myöhemmin hän matkusti Viroon ja päätti siellä päivänsä.

Kyr%C3%B6skoski.jpg
Hammaren & Co:n ( Kyröskosken paperitehtaat) tekninen johtaja Hugo Kauffmann

Kyröskosken paperitehdas paloi 1880. Ei hätää, tehdas oli hyvin palovakuutettu. Veljekset
Hugo ja Hermann Kauffmann suunnittelivat uutta tehdasta yhdessä. Suunnitelmat vaativat paljon kallisarvoisia juomia useissa eri suunnittelukokouksissa. Samaan menetelmää käytettiin kuulemma myös Tampereen Teknillisen Seuran kerhorakennuksen suunnittelukokouksissa myöhemmin. Kuulemma kerroksia tuli lisää aina uuden grogikierroksen jälkeen, kun Bertel Strömmer suunnitteli nykyistä Tammer hotellin taloa. Lopulta taloon tuli kuusi kerrosta ja konkurssi. Poika Gunnar Strömmer oli myös arkkitehti ja esiintyi jazzlaulaja vielä 2006 91-vuotiaana. Paapan kapakakka Hämeensillan vieressä oli hänen vakinainen esiintymispaikkansa. Hän oli myös radioamatööri OH3AZG ja Tampereen Radioamatöörien kunniajäsen.

Tampereen Rauta- ja Pellavatehtaan johtaja Hermann Kauffmann

Hermannin ja Hugon illanistujaiset johtivat uuden paperitehtaan suunnitteluun ja rakentamiseen Kyröskoskelle, jossa olen syntynyt. Nuorempana olin tehtaalla kalenterimiehenä ja enoni Niilo Linnan apulaisena hiomakivillä. Silloin tehdas hallitsi kaikkia asioita paikkakunnalla. Kävimme tehtaan lastentarhaa, lainasimme kirjoja tehtaan kirjastosta, kävimme tehtaan omistaman Koskilinnan elokuvissa. Tehtaan puutarha kilpaili isäni Ritamäen puutarhan kanssa. Tehdas sai polttoaineensa turpeesta, jota kuljettiin 20 kilometrin pituisen kuupparadan avulla Vaivan suolta. Tehtaan oma saha kuori omilta metsämailta tuodut tukkilautat. Ne kuljetettiin tehtaan omalla kapearaiteisella rautatiellä hiomakiville. Tietysti tehtaan johtajilla oli oma asuntoalue Korkomäki ja työläisillä omansa Paukunperä.

Monipuolinen Hermann Kauffmann toimi koneenrakennuksen lisäksi arkkitehtina ja suunnitteli rakennuksia ja koneita Kyröskoskelle.. Oheisessa kuvassa on Herman Kauffmannin arkkitehtipiirustus uudesta keittämöstä ja holanterista 1880.

Hermann Kauffmannin suunnitelma Kyröskosken paperitehtaan uudisrakennukseksi 1880

Hugo Kauffmann matkusteli Saksassa koneostoksilla 1881. Veli Hermann suunnitteli paperitehtaan koneita. Tampereen Rauta- ja Pellavatehdas valmisti useita turpiineita ja kylmähiomakoneita Kyröskosken tehtaille. Rautatehtaan laskutus oli 21000,71000 ja 65000 markkaa vuosina 1880-1882 Hammaren & Co:lle.

Paperitehtaiden tietotekniikka oli yhtä salaista kuin kännykköjen valmistus nykyään. Puupaperin valmistuksesta oli Suomessa julkaistiin kirja jo1878 (C.J.Jansson), mutta Nokia paperitehtaan johtaja Fredrik Idestam osti koko painoksen pois markkinoilta. Saksalaiset saivat patentin samalle menetelmälle 1881-1883. Se tunnetaan nykyään Rasch-Kirchnerin-menetelmänä.

Kyröskosken paperitehdas sai ensimmäisen sähkölaitoksensa ja sähkövalaistuksen 1889. Valolampun keksimisestä ei olut kulunut vielä kymmentäkään vuotta. Sähkö tehtiin ja tehdään edelleen kosken voimalla. Puhelinyhteys Tampereelle saatiin 1888. Yhteyteen tarvittiin 780 puhelinpylvästä 1870-luvullä näytti sitä, että tehdas saisi myös rautatieyhteyden Tampereelle ja Vaasaan. Se kuitenkin rakennettiin kulkemaan Mäntän kautta ilmeisesti Mäntän patruunan Serlachiuksen vaikutuksesta 1882. Kyröskoskelta oli jo toimiva höyrylaivayhteys Siuroon.

Hermann Kauffmannin kirjassa "Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä" kerrotaan Hermann Kauffmannin siirtyneen Ludvig Nobelin konepajan palvelukseen 1880 Pietariin.

Kuinka Hermann Kauffmann on voinut olla kahdessa paikassa yhtäaikaa? Jos Hermann Kauffmann on ollut Ludvig Nobelin palveluksessa Pietarissa, ei hän ole voinut olla useita kertoja iloisissa suunnittelukokouksissa Tampereella. Tuskin uusi työnantaja olisi voinut sallia suunnittelutyöt vanhalle työnantajalle. Ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin elokuun 19. päivä 1880.

Luultavasti tarmokas ja tehokas Hermann Kauffmann teki suunnitelmat valmiiksi viimeisenä työnään Tampereella. Rakennukset ja koneet rakennettiin hänen piirustuksien avulla. Tampere menetti monipuolisen paperikonesuunnittelijan Pietariin.

Onneksi Hermann Kauffmann palasi Suomeen ja kirjoitti riemukkaat muistelmansa 1900-1902 huvilallaan Teiskon Kalliolassa. Hugo Kauffmannilla näkyy olleen myös nimenkirjoitusongelmien lisäksi ongelmia toisen nimensä kanssa. Kuvassa on merkintä Hugo V. Kauffmann, mutta kirjassa kerrotaan Hugo Henrik Kauffmannista. Saattoihan hyvällä miehellä olevan monta nimeä kuten veljellään Hermann Karl Heinrich Kauffmannilla.

Isän kerrottiin oleva Göteborgin kaupunginarkkitehti tai toisaalta teknikko. Joka tapauksessa veljekset Kauffmann ovat tuoneet tietotaitonsa ja hyvinvointia Hämeeseen useiden sukupolvien hyödyksi. Kelle nykyajan tamperelaiselle voisi antaa Kauffmann-arvonimen?

HermannKauffmann.jpg

Ammattimiehiä Saksasta

Törngrenin alituiset matkat vaativat päteviä asianhoitajia hänen useilla tehtaillaan. Törngren luotti pääasiassa saksalaisten ammattitaitoon. Nokian Paperitehtaalle tuli saksalainen pätevä konttoripäällikkö Gustav Paulig. Kun kahvin tuontikielto kumottiin, Paulig halusi ostaa pienen kahviprännärin ja kokeilla yrittämistä. Törngren antoi yritteliäälle nuorelle miehelle alkupääomaa ja niin Paulig perusti kahviprännäämönsä lähelle Hietaniemen satamaa Törngrenin tontille. Taitaa Paulig-nimistä kahvia vieläkin olla saatavilla?

Agapetus Törngren oli ostanut 1800-luvun alussa myös Nuutajärven kartanon ja lasitehtaan. Se oli perustettu Nuutajärvelle siksi, että siellä oli suuria metsiä poltettavaksi. Puuta tarvittiin lasin sulattamiseksi. Lasi kuitenkin oli vihreää ns. metsälasia. Se ei ollut kovin hyvää, sillä viinapullon sisällöstä ei värin perustella voinut päätellä mitään.

gfStockmann.jpg

Nuori G.F. Stockmann Nuutajärven kassanhoitaja

Nuutajärvi oli vuokrattu paikallisille yrittäjille, sillä Agapetuksen mielenkiinto ei ollut kohdistunut teollisuuteen.

Kun Adolf kiinnostui Nuutajärvestä, hän teki ensin pitkän matkan Saksaan, Belgiaan ja Ranskaan. Kun tehtaan vuokrasopimus päättyi, Adolf toi Belgiasta parhaat lasimestarit, Ranskasta tehtaan johtajan ja kirjanpitäjän ja kassanhoitajan Georg Franz Stockmannin (1826-1905) Lyypekistä 1853. Nuori herra Stockmann sai Krimin sodasta huolimatta morsiamensa Dorothea Blocin Saksasta Oulun kautta Suomeen 1855, jossa heidät vihittiin ilmeisesti hetimiten.

Vanhat tekijät saivat väistyä, tehdas uudistettiin kokonaan. Suomalaisen hiekan asemasta alettiin tuoda belgialaista hiekkaa lasin raaka-aineeksi. Tehdas menestyi ja laajensi toimintaansa. Työväki lisääntyi paristakymmenestä 350:een. Vienti Pietariin oli suurta ja Helsinkiin perustettiin oma lasimyymälä. Kirkkaasta lasista näki helposti viinan laadun.

Stockmannin ensimmäinen tavaratalo Helsingissä

paperitehdas.jpg

Myymälänhoitajaksi tuli herra Stockmann, joka oli jo osoittanut kykynsä kauppiaana Nuutajärvellä. Adolf suuntasi huomionsa suurempiin hankkeisiin ja myi Nuutajärven pois 1859. Herra Stockmann pyysi ostaa Helsingin lasipuodin itselleen, johon Adolf tietysti suostui ja antoi myös lainaa nuorelle yrittäjälle. Stockmannin puoti on edelleenkin samalla paikalla Helsingin rautatieasemaa vastapäätä ja on Suomen suurin kauppa.

Nuutajärvi palaa menneeseen

Nuutajärvellä 1866 tuli erimielisyyksiä palkkauksesta uusien omistajien ja asiantuntijoiden kesken. Useimmat ulkomaalaiset lähtivät Nuutajärveltä pois. Tehtaan oli pakko palata entisille tuotantomenetelmille ja tuotanto ja työväki supistui. Törngrenin aika oli Nuutajärvellä loppunut.

Adolf Törngren myi Nokian Paperitehtaan osakkeensa Pietarissa asustavalle kreivi Gustav Mannerheimille. Mannerheimista tuli Nokian paperitehtaan pääomistaja.
Myöhemmin Paperitehtaan vuokralaiseksi tuli pieni 1892 Eduar Polonin perustama Suomen Gummitehdas. Se toimi tappiollisena suuren amerikkalaisen Liettulla toimivan kumitehtaan hallitessa kumimarkkinoita. Venäjän vallankumous lopetti kuitenkin tämän tehtaan toiminnan. Kautsun kuljetusvaikeudet sodan aikana nostivat kumin hintaa merkittävästi. Kumituotteiden hinnat nousivat ja Suomen Gummitehdas pääsi veloistaan. Polon osti vuokraisäntänsä Nokian Paperitehtaan, sähkövoimalaitoksen ja entisen suurimman asiakkaansa Suomen Kaapelitehtaan Helsingistä. Vaikka yhtiöt olivat samojen omistajien hallussa, ne toimivat erillisinä yhtiöina aina 1962 saakka, jolloin päästiin yksimielisyyteen pääjohtajasta. Syntyi Nokia Oy.

Elektroniikka ja matkapuhelinteollisuus tulivat mukaan 1970- ja 1980-luvulla. Idestamin ja Törgrenin perustama tehdas on nyt maailman suurin matkapuhelinyhtiö.
Törngrenin imperiumi hajoaa kuin Sampo ja levittää tietoa ympäristöön

Tampellab.jpg

Vuosina 1865-1866 oli suuret nälkävuodet, jolloin Törngrenin kartanoiden tuotto romahti. Yhdysvaltojen sisällissota aiheutti suuren pörssiromahduksen. Puuvillatehtaan raaka-ainetta ei ollut saatavilla. Sitä oli tuotettu mustien orjatyövoimalla ja Amerikan sisällissota (1861-1865) esti viennin. Ruplan muutos Suomen markaksi aiheuttivat vientiä harjoittavalle teollisuudelle huomattavia ongelmia. Finlayson & Co ryhtyi perimään saataviaan Rautatehtaalta ja koko omaisuus joutui vararikkoon. Adolf Törngren menetti kaiken omaisuutensa, tehtaat ja kartanot mukaan lukien.

Pellavatehtaan kolmas konttoripäällikkö oli tamperelainen apteekkari G. Serlachius. Hän oli rikastunut katovuosien 1865-66 aikana myymällä tehottomia lavantautilääkkeitä ympäri Suomea. Lavantautia lääkkeet eivät parantaneet, mutta Serlachius rikastui. Hän yritti saada Tampereen Rauta- ja Pellavan itselleen konkurssihuutokaupassa. Amerikan sisällissodan aihetutaman suuri pörssiromahduksen vaikutus näyi Suomessakin, omistajilla ei ollut rahaa pelastaa yhtiötä konkurssilta.

Törngrenillä oli kuitenkin ystäviä, jotka onnistuivat estämään Serlachiuksen ostoaikeet. Serlachius pestasi muutamia ammattimiehiä Tampereelta ja meni Mäntän koskelle. Sinne perustettiin Mäntän Paperitehdas, joka nykyisin on nimeltään M-Real. Osa ammattimiehistä meni Valkeakoskelle ja he perustivat paperitehtaan joka on nykyään UPM-Kymmene. Samoihin aikoihin tamperelaiset kauppiaat Hammaren ja Sumelius perustivat Kyröskosken tehtaat, josta tuli Kyroskosken Pareritehdas. Myöhemmin nimi muuttui Kyro Oy:si. M-Real eli entinen Mäntän Paperitehdas on hankkinut myös tämän tehtaan omistukseensa. Näin Törngren uhkarohkeat yritykset ovat säteilleet hyvinvointia koko Suomen hyödyksi.

Törngrenillä oli konkurssin jälkeen vaikeuksia ja asui äitinsä omistamassa Haapaniemen kartanossa Pirkkalassa . Hän huomasi tilaisuuden uuteen liiketoimeen. Tampereen kaupunki antoi määräyksen, jossa kiellettiin pärekatot tulipalovaaran takia. Hän perusti Tampereen Kattohuopatehtaan eli Takon. Nokian paperitehtaan ensimmäiselle tontille Hämeensillan viereen. Kattohuopaa tehtiin paperivalmistuksessa opituilla menetelmillä.

Törngren oli yritteliäs ja rohkea liikemies. Hän osasi hankkia tietotaitoa ja parhaita asiantuntijoita Suomeen eri puolilta maailmaa. Ilman tietoa teollisuus ei menesty, tämä nähtiin Nuutajärven nuutumisesta Törngrenin ja ulkomaisten asiantuntijoiden lähdettyä. Vanhat keinot olivat huonoja.

Törngren pani koko omaisuutensa likoon. Hän menetti sen, mutta Suomi hyötyi. Törngrenin perustalle luotiin Tamfelt, Masa Yards, Stockmann, Paulig, Nuutajärvi, Tampella, M-Real, Metso, UPM, Tako, höyrylaivateollisuus. Monet lähiseudun teollisuuslaitokset saivat tärkeät koneensa Törngrenin tehtaista. Onko suurempaa esimerkkiä yrittämisestä Suomessa?

Verkatehtaan miehet

verkatehdas.jpg

Loimijoen koskessa Jokioisten kartanon maalla oli pitkään toiminut pieni verkatehdas. Valmistus oli pohjannut armeijan vaatetarpeisiin, mutta sittemmin taantunut. Tukholmalainen värjäristä aateliseksi tehtailijaksi noussut Axel Wahren vuokrasi tehtaan ja kehitti siitä 1840-luvulla hyvin toimivan yrityksen. Kun Wahren ei tullut toimeen kartanon omistajan kanssa, hän perusti oman puuvillatehtaan Forssaan ja luovutti Jokioisten vuokraoikeudet konttoristilleen Axel Israel Frietschille.

Pian tuli ajankohtaiseksi tehtaan siirtäminen paremmalle toimipaikalle. Myös vuokrasopimus oli umpeutumassa. Samaan aikaan Gustaf Adolf Wasastjerna teki kauppoja sekä Jokioisten kartanosta että tehtaasta, mutta sopimus raukesi. Frietschin oli etsittävä muita mahdollisuuksia. Kun Wahren, Wasastjerna ja Törngren olivat läheisessä kosketuksessa toisiinsa, Tammerkosken mahdollisuudet tulivat esille. Se oli Frietschille mieleinen vaihtoehto.

Näin Hatanpää sai jälleen uuden vuokralaisen. Tarjolla oli kartanon alakosken myllyn seutu vesioikeuksineen verkatehtaan paikaksi. Kun Frietschillä ei ollut kylliksi omaa pääomaa, pellavatehdasta rakentava Törngren tuli avuksi. Tehdasoikeudet saatiin marraskuussa 1856 ja tuotanto alkoi kolme vuotta myöhemmin. Nykyään Verkatehtaan tehdas on Tampereen suurin rakennus ja vanhan tehtaan konttorirakennus on yhä tallella.

Adolf Törngren nuorempi Pariisin rauhankokouksessa

Adolfin poika oli myös nimeltään Adolf ja ammatilaan hän oli lääkäri. Hän kuitenkin ajautui diplomaattitehtäviin ja oli Venäjän vallankumouksen aikana Suomen asianhoitajana Pietarissa. Paasikivi lähetti hänet Tukholmaan 1917 hankkimaan itsenäisyyden tunnustusta Ruotsilta. Adolf onnistuikin ja jatkoi samaa toimintaa Pariisin rauhankonferenssissa Suomen epävirallisena edustajana toisen maailmansodan jälkeen. Taas Adolf Törngren onnistui ja Suomi sai pitää itsenäisytensä. Ilman suurvaltoijen tunnustusta omalla itsenäisyysjulistuksella ei ole paljon merkistystä.

Törngreitä on elossa vielä 3 kappaletta. He asuvat Tammisaaren seudulla ja vaalivat Adolf Törgren muistoesineitä. Laukon kartanossa isännöi 2000-luvun alussa Nokian entinen johtaja Antti Lagerroos, joka kuoli 65-vuotiaana 2006. Laukon kartanon torppariongelmat olivat alkuna Suomen veljessodalle 1917. Ensimmäinen tapahtuma sodassa oli Laukon kartanon polttaminen.

RafaelHaarla.jpg

Rafael Haaran Rafla tuotemerkin tuntee jokainen suomalainen. Oikealla Haarlan paperitehdas Tammelassa

HaarlanTehdas.jpg

Törngrenit eivät silloin enää hallinneet Laukkoa. Tamperelainen tehtailija Haarla osti Laukon 1929. Haarlan palatsi Hämeensillan vieressä on rakennettu 1924. Samoin Haarla rakennutti neljä hienoa patasta Hämeensillan viereen: Suomen neito, Eränkävijä, Veronkantaja ja Kauppis.
Haaralan suku toimii edelleen Tampereella.

Lönnrotin käyttämä piha-asuinrakennus on säilynyt Kaukossa. Myös Kurki-patsas on säilynyt kartanon pihalla.

Aiwan_kova_tapaus.jpg

Laukon ja Vesilahden 1800-luvun asioista saa lisätietoa kirkonvartija Tuomas Tallgren päiväkirjasta. Se kertoo Vesilahden tapahtumista vuosina 1795-1837. Päiväkirjan on julkaissut Vesilahti-seura nimellä ”Aiwan kova tapaus” 1996.

Takon kartonkitehtaan kehitys alkoi, kun Fredrik Idestam perusti puuhiomon Tammerkosken alajuoksulle vuonna 1865.
J.K. Enqvistin pussi-, kääre- ja kirjekuoripaperia valmistava tehdas aloitti toimintansa parikymmentä vuotta myöhemmin Santalahdessa. Vuonna 1914 yhtiö rakensi Lielahteen sulfiittiselluloosatehtaan.

G.A. Serlachius Oy hankki omistukseensa ensin kattohuopatehtaan eli Takon ja sitten Enqvistin paperitehtaan. Serlachiuksen ja Metsäliiton sulautumisen jälkeen tehtaat omisti Metsä-Serla Oy. Tehtaiden katolla on lukenut myös M-Real ja SCA (Svedish Cellulosa AB).

Lähteitä:

Viite 1 L.G. von Bonsdorffin kirja "KYROFORS BRUK 1870-1945
Viite 2. L.G.Bundsdorf ”Kyröskosken tehtaat 1870-1945” 1947 suomenkielinen painos
Viite 3 Hermann Kauffmann ”Mieluisia Muistoja Keski-Hämeestä” vuoden 1939 painos
Viite 4 Hermann Kauffmann: ”Muntra Minnen av Mellersta Tavastland 1902”, omakustanne
Viite 5 Hermann Kauffmann : ”Hauskoja muistoja Keski-Hämeestä”, 1998 , Lions Club Koivistonkylä
Viite 6 Nuutajärven historia.
Viite 7 Tuomas Tallgren ”Aivan Kowa Tapaus 1795-1873”. Vesilahti Seura
Viite 8 Häikiö: Nokian historia 1-3
Viite 9 G. Mannerheim: Muistelmat 1-2 Otava 1951
Viite 10 Stockmannin tarina on julkaistu Helsingin Sanomissa 3.6.2006
Viite 12 Elinan Surma Wesilahti-Seura, 1997, Frans Kärjen tutkimukset
Viite 13 Tammerkoski-lehti
Viite 14. Eva Törngrenin tutkimusseura seminaarit Laukon kartanossa, 15.3.2001
Viite 15. Eero Saarenheimo Casanova ja Spengporten. Kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet, 2006
Viite 16 Martin Lilius. Freckellin Paperit, Tampereen paperitehdas kuvina, 2000
Viite 17: C.J Gardberg Seaborg Suomenlinna 1998

Pekka Ritamäki

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License