Tampereen Teatterin Mainosnaeyttoe

Tampereen Teatterin mainosnäyttö vuonna 1985

Pekka Ritamäki

Vanha laite

Image0.jpg

Tampereen Teatterin tietokoneohjatun laitteiston rakentaminen oli näkyvä tietotekninen sovellus aikana jolloin tietokoneet tunnettiin nimeltä, mutta niillä ei juuri mitään pystytty tekemään.

1970-luvulla Tampereen Teatterin valo- ja äänimiehet, Mäkelä ja Putkonen, keksivät tehdä valolamppumainoksen Teatterin katolle. Teatterissa oli Strömbergin reikänauhaan perustuva valotekninen tietokone. Sitä ohjattiin reikänauhalla tyristoreilla toimivilla valoheittimillä. Valomies liipaisi aina kyseisen kohtauksen valot päälle. Valojen käyttäminen oli tehty etukäteen reikänauhalle, valomiehet ainostaan synkronisoivat valojen vaihtumisen. Valomiehet olivat ottaneet samasta ideasta oppia ja tehneet valomainokset lamppuohjattuina. Se toimi nerokkaan yksinkertaisesti. Reikänauhan rei´istä tuli elohopea läpi ja se kytki vastaavan valolampun näytön päälle suoraan verkkojännitteellä. Reikänauhassa oli kahdeksan reikää ja merkkifontti oli 8*8 bitin kokoinen. Kirjainmerkkien leikkauksen valinnassa ei ollut paljon valinnanvaraa. Ne taitavat olla samoja ympäri maailman. Reikänauha oli liimattu ympyrän muotoon ja tehty mainos pyöri ympäri. Pitkä nauha meni helposti sekaisin, joten reikänauhan lukija laitettiin siten, että nauha roikkui teatterin portaiden yläpäässä ja nauha kulki rappujen välissä. Toiminnan suunnittelussa avusti paikallisen sähkömyymälän Sähkötason myyjä Raimo Laukkanen. Tämä tapahtui joskus 1970-luvulla. En ollut mitenkään ahkera teatterissa kävijä, joten en muista laitetta, mutta valomiehet kertoivat sen minulle.
Ilmeisesti laitteisto toimi muuten hyvin, mutta nauhan mekaaninen käsittely oli hankalaa. Tietysti ulkolamppujakin paloi ja niiden vaihtaminen pakkasessa ei miellyttänyt valomiehiä, jotka tällaisen vaivan itselleen olivat keksineet.

Uusi idea

Kun 1980 puolivälissä olivat ledit tulleet yleiseen käyttöön ja kotitietokoneitakin oli tullut jo lehtimainoksiin, valomiehet saivat idean uudesta ledipohjaisesta valomainoksesta. Ensin he tutustuivat kaupallisiin sovelluksiin ja saivat muutaman tarjouksenkin. Niiden hinta masensi miehiä. Koska he olivat tekniikan miehiä, he päättivät tehdä valomainoksen itse. Alumiinitelineiden hitsaaminen ja ledien juottaminen onnistuisi miehiltä, mutta tietokoneista ja niihin liittyvistä asioista he eivät tienneet mitään. No he kääntyivät taas Sähkötason puoleen, sieltä varmaan saa sopivia tarvikkeitakin. Sieltä löytyikin apu ja Sähkötaso tarjosikin tietokone-ohjatun laitteiston. Sähkötaso oli sähkötarvikkeiden myyjä, joka oli aivan erilaista toimintaa kuin tietokonepohjaisten laitteiden suunnittelu ja siihen tarvittava ohjelmointi. Sähkötason myyjät tunsivat Kyröskoskelta elektroniikkavalmistajan, joka teki Nokialle alihankintaa. Hmm. Hekään eivät tehneet ohjelmointia vaan kytkivät johtoja kaiuttimiin. Omistaja otti yhteyttä minuun ja pääsin neuvottelemaan valo- ja äänimiesten kanssa eräänä sunnuntaipäivänä. Mukavien miesten kanssa pääsimme helposti keskustelussa alkuun. En ollut kuullut mitään laitteen vaatimuksia aikaisemmin. Laitteen hinta oli kuitenkin jo sovittu, nyt puuttui vain toimitus ja tekijä.
Valomiehillä oli tärkein vaatimus, että teksti ei saa kaatua liikkuessaan. Tämä tarkoittaa, että ohjaus ei saa olla multipleksattua. Jokaiselle ohjausbitille piti olla oma ohjauksensa. Tämä asetti kovan vaatimuksen ohjauselektroniikalle.

Tekstin nopeutta pitää pystyä säätämään ja tekstiä pitää pystyä ohjelmoimaan etukäteen.
Tekstin nopeus pitää pystyä ohjelmoimaan siten, että sama mainos tulee joka kerta vain määrättynä ajan hetkenä. Jos näytös on loppuunmyyty, ei sellaista mainosta kannata myydä. Mainokset piti pystyä kohdistamaan minuutin tarkkuudella kuukaudeksi etukäteen.
Lisäksi teksti pitää pystyä tekemään yhden, kahden tai kolmen rivin korkuisena. Teksti liikkuu oikealta vasemmalle. Yksi piste pitää muodostaa kolmestatoista ledistä. Kirjain muodostuu 8*8 pisteestä. Lisäksi piti pystyä salamannopeasti vaihtamaan teksti toiseksi. Normaalinopeudella teksti kulkee näytön läpi noin viidessä sekunnissa.

Tampereen Teatterin LED-taulu tammikuun päivänä 1986.

kuva1.jpg

Ledin väristä keskusteltiin. Jos mainos olisi tullut Tampereen Työväen Teatteriin, niin punainen väri olisi ollut sopiva, mutta ei Tampereen Teatteriin, joka on porvariston teatteri. Yritin sanoa, että punainen väri olisi paljon tehokkaampi, mutta tämä väri ei tullut kysymykseenkään. Käytettiin siis vihreää, sininen olisi ollut äärettömän kallista.
Sovittiin, että teen prototyjavascript:;ypin ja valomiehet monistavat sen katolle.

Tietokoneet olivat kalliita

LED-taulu muodostui alumiinikehikosta, Commodore C64-tietokoneesta, IO-yksiköstä, levykeasemasta, kolmesta 10 m ohjauskaapelista ja muuntajista.
kuva2.jpg
Miten kaikki saadaan toimimaan ja millä laitteistolla? Varsinaisessa työpaikassani Fastems-tehdasautomaatiossa käytin PDP11- ja Nokia 1000-tietokonetta. Aikaisemmin olin Nokia Kondensaattoritehtaalla käyttänyt HP85-tietokonetta. Kaikki nämä laitteet maksoivat niin paljon, että niitä ei voinut edes ajatella. Vuonna 1985 oli kotitietokoneiden kulta-aika ja tasavallan tietokone oli Commodore C64. Itse asiassa valomiehet olivat jo ostaneet sellaisen, mutta eivät tietystikään osanneet tehdä sillä yhtään ohjelmaa. Olin ohjelmoinut jo 20 vuotta ja käyttänyt kotitietokoneita viisi vuotta. Mikrofan-nimisessä tamperelaisessa mikrotietokonekerhossa tehtiin erilaisia sovelluksia nimenomaan kotitietokoneilla. vic20moduli.jpg

Kerhoon kuului mm. Reino Rehn, Risto Leppänen, Martti ja Kirsti Röyskö, Hannu Haapasaari. Myöhemmin myös Tauno Luukkanen. Olin aikoinaan hankkinut Suomen ensimmäisen Commodore VIC20-tietokoneen vuonna 1981. Sen pieni 3.5kB muisti oli myös mahdollisuus. Tein siihen 16kB lisämuisteja, EPROM-ohjelmointilaitteita, modeemeita ja monia muita lisälaitteita. Commodoren seuraava malli oli C64, jossa oli 64kB RAM muisti. No, siitä oli vain puolet käytössä ohjelmakoodia varten. Joka tapauksessa laite oli tuttu, mutta vaatimukset olivat suuret. Mistään ei voinut kysyä ohjeita, Internetiä ei Suomessa ollut. Minulla ei ollut pienintäkään epäilystä ettenkö olisi saanut tehtyä tätä laitetta.

Mikofanin kokous Ritamäessä 1986. Silloin odotettiin Seppo Uusitupaa Helsingistä. Hänellä oli BBS-modeemin ohjelmisto, jolla aloitettiin ensimmäinen sähköpostiboksi-ohjelma Tampereella.
kuva3.jpg

Piirikaavion ja piirilevyn suunnittelu

kuva13.jpg

LED-panelin yksityiskohta. Liitäntä ensimmäiseen led-riviin. Siinä on CD4094 sarjaliikenne/rinnakkais-muunnin ja driveri IC ULN2803. Vain yksi 13-ledinen led-näyttö on esitetty. CD4094-piiri toimii myös muistina.

Mietin erilaisia ratkaisuja mielessäni. Se oli selvä, että suurta määrää ledejä varten piti rakentaa ulkoinen ohjauslaite, jossa on muisti. Tietokoneen pitää täyttää tämä muisti. Datakirjoja selaamalla valitsin CD4094-mikropiirin. Se oli kahdeksan bitin muisti, johon pystyi siirtämään pulsseja sarjamuodossa sisään. Yhdellä bitillä sisäisen muistin voi siirtää ulos 8 bitin rinnakkaiseen antoon. Se data pysyi piirissä vaikka itse piiriin kirjoitettiin uutta dataa. CD4094 oli aivan sopiva piiri tähän tarkoitukseen. CD-sarja tarkoitti CMOS-piiriä, joka vei vähemmän virtaa kuin tavallinen 74-sarjan piiri.

Piiri toimi viidellä voltilla ja se pystyi ohjaamaan vain 2.5mA 5V, joten ohjaukseen tarvittiin vielä vahvistin tai oikeastaan teho-ohjain. Siihen sopi ULN2803, joka pystyy ohjaamaan 40V ja 0.5A ja vielä kahdeksaa antoa yhtä aikaa. Tätä piiriä olen käyttänyt ainakin 40 vuotta ja sitä käytän edelleen tekemissäni laitteissa.
Sarjaliikennepiirilevyt ja ledipiirilevyt ovat mekaanisesti eri kokoisia, laitoin ne eri piirilevylle ja väliin pätkä nauhakaapelia 13*8 ledin ryhmää kohti. Hardware- suunnitteluun ja piirilevyjen teippaamiseen meni muutama ilta.

Piirilevyn teippaaminen

Teippaaminen tarkoittaa piirikaavion siirtämistä läpinäkyvän muovikalvon päälle. Siitä ne siirretään oikealle piirilevylle valokuvaustekniikalla. Teipatut komponenttikuviot ja johdot siirretään oikeille paikoilleen. Kaikki kuviot ovat puolta suurempia kuin luonnossa. Kaikki elektroniikkaan liittyvät asiat ovat amerikkalaisperäisiä ja mitat ovat tuumia tai oikeastaan milsejä. Mil on 1/1000 tuumaa. Millimittoja on edes turha ajatella. Mikropiirin nastojen välit olivat 0.1 tuumaa eli 100 milsiä.
Piirikaaviot tehtiin siihen aikaan käsin lyijykynällä paperille. Työpaikoilla piirtäjä piisi ne puhtaaksi tussilla muoville, josta voitiin ottaa nestekopiokoneella valokopioita.

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta suunnittelijan pitää miettiä kaikki hyvin tarkkaan etukäteen. Mitään tarkastusohjelmaa ei ollut olemassa. CAD-ohjelmista oli kuultu, mutta edes Nokialla ei ollut sellaisia käytössä.

Kaikki mikropiirit olivat DIP-tyyppisiä, joissa oli useimmiten 8, 14 tai 16 nastaa. ULN2803 oli 18 nastaa. Leveys näissä piireissä oli 0.3 tuumaa eli noin 7.5mm. EPROM piireissä oli 24- tai 28-nastaa ja leveys 0.6 tuumaa.

Joskus käytettiin punaista ja sinistä teippiä ylä- ja alapuolelle, jolloin signaalien seuraaminen ylä- ja alapuolelta oli helpompaa. Itse en värejä koskaan käyttänyt. Teippaustarvikkeet olivat huomattavan kalliita, joten tein ylä- ja alapiirilevyn kahdelle läpinäkyvälle muoville. Piirilevytarvikkeiden valmistaja oli Bishop eli piispa suomeksi. Läpiviennit tehtiin mustilla ympyrätäplillä.

kuva5.jpg

Commodore C64:lle piti tehdä myös liitäntäyksikkö. Laitteessa oli vain 8 bitin liitäntä User Portissa. Tässä tarvittiin 48 bittiä. 8 bittiä jokaista numeroriviä varten ja muutama ohjausbitti sarjamuotoisen tiedon siirron tahdistukseen. Oikeastaan tiedon siirto oli 3* 8 bitin levyistä rinnakkaismuotoista dataa. Tähän käytin kolmea Intelin 8255-mikropiiriä. Siinä oli yhdessä 40-nastaisessa paketissa kolme 8-bittistä muistipiiriä. Ne voitiin ohjelmallisesti kytkeä tuloksi tai annoksi. Tiedon nopeus määriteltiin siten, että sanomat kulkevat ihmisen lukunopeudella. Väliin laitettiin kolme 25-napaista kirjoitinkaapelia. Kaapelin pituudet olivat noin 10 metriä. Tietokone tuli teatterin sisälle pieneen komeroon ja näyttö teatterin oikeanpuoleiselle katolle.

Led-näytön takaosa.

Pohjaosassa on muuntajia 230/18V, jokaisella näyttörivillä yksi 100W-muuntaja eli yhteensä 2kW. Alhaalta tulevat 25-napaiset johdot tulevat pieniin liitäntäkortteihin kuvan keskiosassa. Niissä on 10 kpl optoeristintä/kortti. Ne eristävät tietokoneen signaalit tietokoneelta näytölle. Kuvan keskellä on sarjaliikenne/rinnakkaismuunninkortit kaapelien alla. Led-kortissa on 13*8 lediä/kortti.

Led-taulu näkyi Tampereen pääkadulla sen parhaimmalla paikalla puoli kilometriä Hämeenkadun alkuun.

Piirilevyjen valmistaminen

kuva6.jpg

Kun olin saanut kaksipuoliset piirikuviot valmiiksi, Leena vei ne isolla kansiolla Virtapiirit Järviselle, joka siihen aikaan toimi Lielahdessa. Pekka Järvinen oli vaatimaton ja hiljainen mies. Hän hoiti firmaa vaimonsa kanssa ja pojat tekivät varsinaisen työn hallin puolella. Jari hoiti porakoneita ja toinen veli hoiti kemian prosesseja. Olin aikaisemmin tehnyt piirilevyt itse autotallissani, mutta kaksipuoliset piirilevyt olivat mielestäni turhan työläitä ja jätin piirilevyjen mekaanisen valmistuksen ammattilaisille.

Järvinen itse hoiti filmauksen eli minun teippauksieni pienentämisen 1:1 kokoon ja negatiiviseksi. Ensin kuitenkin Järvinen teki maskin avulla poraukset täysin tyhjälle lasikuitulevylle. Pinta ja reiät täytettiin johtavalla hiilipölyllä. Johtavalle pinnalle kasvatettiin sähkökemiallisesti 35 um kuparipinta. Nyt levy näyttää täysin kuparoidulta, myös reiät ovat täynnä kuparia. Tämä on erittäin tärkeä asia. Signaalit liikkuvat piirilevyn puolelta toiselle näiden läpikuparoitujen reikien kautta.

Negatiivikuvan avulla valotetaan kuparin pinnalle suojamaski. Kun valottamattomat paikat huuhdellaan pois, voidaan piirilevy syövyttää ferriittikloridilla tai kaliumsulfaatilla. Nyt alkaa piirilevy vihdoin hahmottua katselijalle. Huuhtelun jälkeen tehdään kuparin suojaus joko kemiallisella tinalla tai rullaamalla piirilevy kuumien rullien läpi. Rullat kulkevat myös sulan tina-astian päällä ja tinaavat piirilevyn pinnan. Näin kupari saa hyvän suojauksen oksidoitumista vastaan.

Seuraavaksi tehdään pinnalle suojalakkaus, joka on vihreä. Miksi vihreä? Kerran pyysin Järviseltä jotain muuta väriä. Hänellä oli mustaa väriä. Musta suojalakka peitti kaikki kuparifoliot ja piirilevyä oli aivan mahdoton seurata. En enää vaivannut Järvistä turhilla tempuilla.
Lopuksi piirilevyn pinnalle tehdään komponenttien asennuskuvat. Näitä tarvitaan vain, jos piirilevyt kalustetaan jossain kolmannen osapuolen tehtaassa. Minä tuskin koskaan käytin tätä kerrosta työpaikan ulkopuolella, koska näidenkin filmien tekeminen maksaa. Silkkipainokuvat tehdään yleensä valkoisella lakalla. Tätä varten pitää filmeistä tehdä silkkipainomaski taas valotus- ja syövytystekniikalla. Silkkikangas pitää jännittää puukehikkoon ja lastaa käyttäen vetää väriä silkissä olevien reikien läpi piirilevyn oikeille kohdille. Tämä tekee piilevystä viimeistellyn näköisen, mutta toimintaan se ei vaikuta.

Piirilevy valmiina. Tässä piirilevyssä on myös silkkipainokuva, jota minä en käyttänyt

Image7.jpg

Järvisen piirilevyt valmistuvat parissa viikossa. Mikropiirien alle protoihin laitetaan kannat, jotta mahdolliset muutokset on helpompi tehdä. Kannat tuovat mukanaan myös kaksinkertaisen määrän liitoksia. Ihme ja kumma, en muista koskaan tavanneeni huonoa liitosta kannan ja mikropiirin välillä. Tietysti mikropiirin nastat voivat taittua tai jäädä huonosti juotetuksi, mutta nämä eivät johdu kannasta. Monesti kanta maksaa enemmän kuin itse mikropiiri, joten ei niitä ihan turhan takia kannattanut sarjatuotteissa käyttää.

Kun elektroniikkaprototyypit olivat valmiina, aloin testata niitä ohjelmallisesti. Mikä on sopiva ohjelmointikieli? C64 mukana tulee yhdistetty käyttöjärjestelmä ja tulkkaava Basic, jonka Jack Tramiel oli ostanut 25000 dollarin kertakaikkisella lisenssillä Bill Gatesilta joskus 1970-luvun lopulla. Sitä ei tietysti oltu paljonkaan muutettu viiden vuoden aikana.
Kieli tuntui alkeelliselta töissä käyttämieni kielten rinnalla. Nokia 1000-tietokoneessa käytettiin c-kieltä ja PDP-11:ssä käytettiin Fortania. Byte-lehdessä oli alkanut esiintyä kirjoituksia Charles Mooren kehittämästä Forth-kielestä. Hän oli tehnyt sen aluksi kaukoputken ohjaukseen. Se oli saatavilla Commodoren koneisiin, kuten melkein mihin tahansa tietokoneeseen.

Image8.jpg

Tässä on Tampereen Teatterin prototyyppi kokeilussa minun autotallissani.
Mukana on myös poikani Sami, joka oli silloin 9-vuotias. Ensimmäisen näytön tein punaisilla ledeillä, kunnes kuulin, että sellainen ei sovi Tampereen Teatteriin.

Robotti_oma.JPG

Mikrofan-kerhossa olin esitellyt tätä kieltä mm. opetettavan robotin avulla. Robotti oli noin metrin mittainen. Siinä oli kaksi askelmoottoria, teho-ohjaimet ja 12V akku ja VIC20-tietokone ja joystick. Joystickillä opetettiin reitti muistiin ja sen jälkeen robotti osasi kulkea sen itsenäisesti. Olin tehnyt sen noin viikossa. Risto Leppänen oli sorvannut sen askelmoottoreihin vetopyörät ja hihnavälityksen Tampereen Kurssikeskuksella. Siellä oli sopivia työstökoneita käytettävissä. Opettaja Jouko Nuuttila oli luultavasti taustahenkilönä.

Aloin tehdä ohjelmaa Teatterin mainostauluun Forth-kielellä. Sen käyttäminen oli interaktiivista, mutta ohjelmakoodin jälkeenpäin tarkastaminen oli aika hankalaa. Sen ymmärtäminen vaati kovia ponnistuksia. Forth tarkoitti oikeastaan neljännen sukupolven kieltä, mutta Mooren käyttämä IBM-käyttöjärjestelmä hyväksyi vain viisi kirjainta ohjelman hakemistoon.

Puolalainen käänteinen logiikka

Moore käytti kielessään puolalaista käänteistä logiikkaa. Siinä laitetaan pinomuistiin ensin käytettävät muuttujat ja lopuksi annetaan määrittely mitä luvuilla tehdään. Esimerkiksi lasketaan 25*10 + 50 ja tulostetaan vastaus näytölle pisteellä. Tulos on 300 ja lopuksi Forth-tulkki kertoo olevansa valmis ottamaan uuden komennon OK- merkillä. <CR> tarkoittaa, että käyttäjä painaa Enter –nappia.

25 10 * 50 + . <CR> 300 ok

Käskyistä voidaan tehdä uusia monipuolisempia käskysanoja kaksoispisteellä. Siis luodaan uusia komentoja. Lopuksi koko ohjelma on viimeinen komentosana. Aika nerokasta, mutta kryptistä. Sulkujen sisällä on kommentteja. Niitä ei paljon voinut käyttää, koska muisti loppui muutenkin.

Tässä esimerkissä aluksi tehdään parametrista pinoon kopio. Sitten verrataan onko parametri pienempi kuin 6. Sitten, jos se oli, niin pudotetaan pinosta yksi luku, muussa tapauksessa otetaan luvusta 1 pois. Lopuksi pinoon jää yksi luku.

Tässä kielessä tehtiin ohjelma aina yhden kuvaruudun kokoisiin näyttöihin. Näyttö koostui lauseista joihin liittyi tunnussana. Sanat ottivat tai antoivat parametreja pinomuistin avulla. Kun uusi sana oli luotu, sitä voitiin käyttää koko ohjelmassa uudestaan ja uudestaan. Ohjelman teko ja testaus edistyivät nopeasti.
Valomiehet kävivät aina välillä katsomassa ohjelman edistymistä ja antoivat lisävaatimuksia.

Kun ohjelma alkoi näyttää valmiilta, tilattiin Järviseltä tarvittava määrä monistettavia piirilevyjä, jotka laitetaan peräkkäin ja päällekkäin . Valomiehet alkoivat kytkeä osia piirilevyihin ohjeiden mukaan näytäntöjen väliaikoina. Samoin alumiinitelineet piti hitsata yhteen ja tehdä niihin kierteet piirilevyjen kiinnittämistä varten.

Suuri hetki

kuva12.jpg

Suuri hetki, valomies Putkonen vasemmalla ja minä oikealla. Näyttöä ei oltu vielä korjattu lainkaan ja näin hyvin se toimii. Tässä on mennossa yhden rivin korkuinen yläotsikko ja kahden rivin korkuinen alateksti. Yläteksti pysyy paikoillaan ja alateksti liikkuu. Oikealla Commodore C64-tietokone ja levyasema. Aika on marraskuu 1985.

Laitteet alkoivat olla valmiina ja valomiehet kutsuivat minut teatteriin. Ei näytäntöön, vaan paljon hienompaan paikkaan näyttämön yläpuolelle, joka toimi lavastamona ja tanssijoiden harjoituspaikkana. Samoin valo- ja äänimiesten työpaikka on parvekkeen yläreunassa. Molempien työpaikka oli äärimmäisen ahdas, vaikkakin oli valmistuessaan 1913 ollut uudenaikainen. Valo- ja äänimiesten työpaikoissa tuskin pystyi kääntymään.
14.11.1985 menin Teatterin sivuovesta sisälle.

Kirsi_wallavaara_ja_Anttilitja.jpg

Ovissa tuli vastaan Antti Litja, joka 1985 oli jo kymmenen vuotta ollut Suomen tunnetuin elokuvanäyttelijä. Hän esitti mm. pastoria elokuvassa ”Mies joka ei osannut sanoa ei”. Antti oli siinä nuoren Kirsti Wallasvaaran vieteltävänä ja Jukka Sipilä ajeli viinaanmenevänä maalarina polkupyörällä. Hieno elokuva ja hieno alkuperäismusiikki.
Antti tervehti minua kuin vanhaa ystävää. Minä menin aivan lukkoon. En osannut sanoa mitään vastaan.

Yläkerrassa odotti suuri, koko lavastesalin kokoinen led-mainos. Se oli vaikuttava näky. Mäkelä ja Putkonen olivat ahkeroineet kovasti. Kaikki laitteet olivat valmiina, mutta mitään ei oltu vielä kokeiltu. Pöydällä oli Commodore C64, levyasema ja sen liitäntä led-tauluun.

Ei muuta kuin sähköt päälle. Ihme ja kumma kaikki näytöt heräsivät eloon. Teksti lähti rullaaman niin kuin pitikin. Kokeiltiin isoa tekstiä ja pieniä tekstejä ylhäällä ja alhaalla. Pieniä virheitäkin löytyi. Juotoksia pelkissä ledeissä oli satatuhatta kappaletta Niiden korjaus oli helppoa koska led osoitti vikapaikan. Joku led oli mennyt väärinpäin asennettaessa ja jostakin puuttui käyttöjännite.

kuva10.jpg

Teatterissa oli menossa venäläinen näytelmä, jossa Antti Litja esiintyi. Näytäntö oli lavastemiesten kannalta helppo kappale. Valomiestä ei tarvittu lainkaan, paitsi alku-, väliaika- ja loppukohtauksissa. Äänimiestä tarvittiin kolme kertaa. Mäkelä katsoi kelloaan ja sanoi: ”Nyt pitää mennä tekemään pari pianon pimpautusta”.

Teatterinjohtaja Esko Roinekin tuli katsomaan ja antoi hyväksyvän myhäilyn laitteelle ja jatkoi taas työtään muualla. Muutama tanssiharjoittelija käännytettiin tylysti pois salista, vaikka minä olisin mieluusti katsonut näin läheltä nuoria tanssijoita.

Valmis led-taulu käytössä. Taulu näyttää keltaiselta valokuvassa, mutta oikeasti se oli vihreä.

kuva11.jpg

Pian ensimmäisen testin jälkeen vihreä mainostaulu ilmestyi tamperelaisten katukuvaan. Minäkin sain työpaikalla hieman huomiota kun Fastemsin sihteeri Keskinen kulki joka päivä linja-autolla mainoksen ohi ja kertoi mitä nyt teatterissa esitetään.

Taisi valomainos pyöriä Tampereen Teatterin katolla vuodesta 1985- 2000 eli 15 vuotta.

En joutunut kertaakaan korjaan näyttöä ja tietääkseni ei vaihdettu Commodore 64 ja eikä levyasemaakaan.

Taisi pyöriä sama vanha levykekin koko ajan.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License