Sargroven Automaattinen Radiotehdas 2

Sargroven radio osa 2

Kertaus

Muutama vuosi sitten kerroin Radioamatöörilehdessä John Sargroven automaattisesta radiotehtaasta. joka toimi Englannissa vuosina 1945- 1947. Sen tekniikka perustui Sargroven keksimään sinkkiruiskutustekniikkaan. Sillä tehtiin komponenttien väliset kytkennät ja mikä tärkeintä useimmat elektroniikan komponentit. Radioputketkin olivat Sargroven monta toimintaa sisältäviä ”integroituja piirejä”. Tehdas teki ensimmäisenä vuotenaan miljoona radiota, mutta meni konkurssiin kun Intiasta tullut iso tilaus peruuntui Intian itsenäisyyden takia vuonna 1947.
Viime vuosiin saakka on uskottu, että yhtään kuvaa saati yhtään radiota Sargroven lopullisesta radiosta ei ole säilynyt.

Uusia tietoja

Radioamatöörilehdessä oli vihje, että englantilainen radioamatööri olisi kuullut Sargroven radion olevan australialaisessa museossa. Aloin selvittää asiaa ja sainkin yhteyden museon kuraattoriin. Museolla oli esine numero B1110 [1], joka esitti Sargroven radiota. Internet- sivulla oleva kuva näytti aivan kuin se olisi ollut Sargroven tehtaan mainoslehtisestä otettu.
Kerroin kuraattorille tämän ja pyysin kuvaa radion sisältä. Hän keksi erilaisia selityksiä ja halusi kopion kirjoituksestani englanniksi käännettynä. Käänsin kirjoitukseni ja pyysin valokuvaa radion sisältä useita kertoja. Mitään ei tapahtunut. Pyysin ystävääni Leigh Turneria VK5KLT Adelaidesta käymään museossa varmistamaan asia. Australia on kuitenkin iso maa ja Sidneyn ja Adelaiden välillä on kuusisataa kilometriä.
Tänä keväänä kysyin kuraattorilta, onko mahdollista tulla itse ottamaan valokuva, jos sen ottaminen museolla on ylivoimaista. Pian tämän kyselyn jälkeen sainkin kuvan tästä radiosta.

Lopulta todistus radion olemassaolosta.

Kuva oli selvä ja siinä näkyy radion etuosa ja sisältä purettu koneisto. Radion lopullista muotoa ei aikaisemmin ole tunnettu. Englantilaisessa tiedemuseossa [2] on kuvia erilaisista kehityskappaleista, mutta ei yhtään kuvaa lopullisesta radiosta. Ei ulkopuolelta, eikä koneistosta.
Power House- museon kuvassa näkyy radion kaksiosainen muoto aivan kuin saksalaisessa kirjassa ("Die Roboter sind unter uns")” [3] kerrottiin. Toisessa osassa näkyy kaiutin, pääteaseteaudiomuuntaja ja kannat viidelle putkelle. Radiossa on kiinni yksi putki. Se on tietysti Sargroven kaksoisputki UA-55. Englantilaisen museon kuvissa putket olivat vielä muita, 6.3V hehkujännitteellä toimivia putkia. Sargroven putkien hehkujännite oli 55 V, jotta siitä sai sopivasti tehtyä 110 ja 220 V malleja. Putkia radiossa oli neljä tai oikeastaan kahdeksan putkitoimintaa.
Toisessa osassa näkyy HF-osan kelat ja kondensaattorit. Kaikki kytkennät ovat tehty painetun piirin näköisesti. Radio näyttää tehdyn juuri niin kuin perimätiedot kertoivat. Radion ulkonäkö on vaatimaton verrattuna moniin muihin radioihin. Tämä radio ei kilpaillut hienojen levysoitinyhdistelmien kanssa. Äänen laatukaan ei neljän watin pääteasteella voinut olla kovin hyvä. Radio oli kuitenkin ylivoimaisen edullinen ( 10 puntaa). Se sopi sodan jälkeisen ajan pula-aikaan. Radion komponentit, radion valmistus ja komponenttien mittaus tehtiin automaattisesti. Tiedossani ei tänä päivänäkään ole näin automaattista tehdasta.

Piirros

Koska virkailijan ottama kuva on museon omaisuutta, en voi sitä vielä julkaista. Tuntien museon virkailijoiden toimintanopeuden tein kuvasta omakätisen piirroksen. Ehkä joskus saamme katsoa radion valokuvaakin. Olen tehnyt monta yritystä, mutta vielä en ole saanut vastausta, saati sitten lupaa.

Lisätietoja

Sargroven tehtaan esittely oli Modern Mechanix 1947 vuoden toukokuun numerossa. Tässä lehdessä oli pieni kuva Sargroven radiosta, joten täysin tuntematon radio se ei ollutkaan. Toinen asia on kenellä on tallessa vuoden 1947 Modern Mechanixin numero? No nykyään Internetin aikakaudella se on kaikille mahdollista [4]. Toisessa kuvassa näkyy audiolevyn takapuoli, juuri se joka puuttuu “minun“ kuvastani. Toisssa kuvassa näkyy kuinka koneisto laitetaan paikalleen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että piirilevyjen kiinnityksessä on vain kaksi välitappia. Luulin, että minun radiostani ne olisivat aikojen kuluessa hävinneet. Vaikka levyissä on neljä reikää, vain kaksi tappia riittää, pienikin säästö on tärkeää. Radion etulevyssä on kaksi pientä nappia, joiden merkitys ei ole vielä selvinnyt. Koska lopullisessa radiossa ei näy olevan asemanvalinta- , eikä voimakkuusnuppeja, ne voisivat olla näitä. Ehkä Sargroven lopullisessa radiossa ei tarvittu asemanvalintasäätöä, kuunneltiin vain “Lontoo 1“:stä. Aikaisemmissa kehitysversioissa nupit näkyivät selvästi.
Toisaalta kaikissa kirjoituksissa kerrotaan, että petentiometrit tehtiin samalla sinkkiruiskutekniikalla. Voisivatko ne olla verkkokytkimiä? Tuskin, sillä halvassa radiossa ei ollut turhia osia. Radio oli kohtuullisen hyvän näköinen ulkoa, jotta se menisi kaupaksi, mutta turhia osia ei radiossa ollut. Kyllä tämäkin selviää aikanaan kunhan Power Housen kuraattori saadaan tuolistaan nousemaan ja ottamaan lisäkuvia.

Ajatuksia Sargroven laitteen soveltamisesta nykyaikaan

John Sargrove teki radioita käsin koskematta. Se oli äärimmäisen hieno saavutus aikanaan. Entä nykyään?
Prototyyppimuoviosia voidaan luoda ison kirjoittimen kokoisella laitteella 3D tekniikalla [5]. Entä voidaanko samalla tekniikalla luoda muovin päälle johtavia kerroksia kuten Sargrove? Prototyyppi- koneet käytävät ABS- muovia, joka sulaa 70C. Sinkki sulattasi muovin, menetelmä ei toimi. Woodin metallin ( 50% vismuttia, 25% lyijyä ja 12.5% tinaa) lämpötilan sulamispiste on 70C. Ruiskuttamalla metallia muoviin tehtyihin aukkoihin saattaisi olla mahdollista tehdä kolmiulotteisia laitteita joissa kotelo, johdotukset, vastukset ja kondensaattorit syntyvät samassa prosessissa. Puolijohteiden valmistus samassa prosessissa ei tunnu helpolta. Orgaanisilla aineilla tehdään jo LED- näyttöjä. Mahdollisesti näitäkin materiaaleja voitaisiin käyttää nykyaikaisten laitteiden rakentamisessa.
Suuri ero nykyisten 3D-tulostimien ja Sargroven tekniikan välillä on se, että Sargroven koneesta tuli kolme myytävää tuotetta minuutissa, mutta 3D-tulostimesta tulee vain helposti särkyviä malleja. Lisäksi 3D-tulostimella tulee yksi tuote kerran kahdessa tunnissa.

OH3GDO

Viitteet:

[1] Power House museum item B1110 , Sidney Australia

http://www.powerhousemuseum.com/collection/database/?irn=206893&search=john+sargrove&images=&c=&s=

B1110 Radio, type A3 mantle radio, metal sprayed circuitry on milled Paxolin, designed by John Sargrove, manufactured in England, 1947-8-
uusi linkki : http://www.powerhousemuseum.com/collection/database/?irn=206893&search=john+sargrove&images=&c=1&s=