Polupyoralla Makeen

Polkupyörällä mäkeen

Kerran vuonna 2005 olin päättänyt työpäiväni normaliin aikaan noin 24:00. Minulla oli kotiin lyhyt matka, vain puoli kilometriä. Minulla oli mukanani radioamtöörien Yaesu VX-5 lähetinvastaanotin.
Laitoin polkupyörään valot ja aloin lasketella jyrkkää alamäkeä. Keskellä mäkeä, radioamatöörilaitteeni alkoi kutsua minua. OH3HYO, Vattulaisen Janne, kutsui minua Tampereen toistimellla 2 metrillä. Minulla oli vaihdepyörä, jossa oli molempia jarruja varten käsikahvat, mutta ei jalkajarruja. Otin radion taskustani oikealla kädelläni. En pystynyt jarruttamaan hurjaa vauhtiani oikean käden takajarrulla . Yritin jarruttaa vasemmalla kädellä etujarrua. Tiesin, että etupyörä menee helposti lukkoon. Yritin jarruttaa vain kevyesti, mutta se ei onnistunut! Etupyörä meni lukkoon ja niin minä lensin polkupyöräni ylitse asfaltille.

Minulla oli vain lyhyet shortsit jalassa ja kevyt, lyhyt paita päälläni. Ei mitään kypärää. Liu’uin pitkin asfalttimäkeä ja polkupyörä tuli päälleni. Makasin pitkin pituuttani keskellä pimeää tietä. Minun huoleni oli se, että ei tulisi autoa, joka ajaisi päälleni. Puristin vielä radiota kädessäni. Nyt jäi Janne vastausta vaille. Keräsin polkupyörän ja siihen nojaten pääsin tien sivuun. Pikkuhiljaa polkupyörää taluttaen pääsin kotiin.

Polkupy%C3%B6r%C3%A4r%C3%A4ll%C3%A4m%C3%A4keen.jpg

Pääsin jotenkuten raahautumaan tuolille istumaan. Vaimo heräsi ja antoi jotain särkylääkettä. Kaikki paikat olivat aivan verillä ja joka paikkaa särki. Vasen jalka oli ihan verillä ja käsivarsi oli myös.

En saanut nukuttua yhtään sinä yönä. Makasin tuolilla. Aamulla piti lähteä töihin, mutta en pystynyt yhtään kävelemään. En ole ollut koskaan pois töistä missään työpaikassa. Pyysin poikaani Samia tuomaan auton. Otin isän vanhan kepin ja nilkutin Samin autoon. Sinnekin pääsin vain vaivoin. Sami kärräsi minut työpaikan ovelle. Pääsin juuri ja juuri työpaikan pyörötuolille.
Mitään en voinut tehdä, mutta pystyin vastaamaan puhelimeen.
Pikkuhiljaa aloin ohjelmoida, mutta elektroniikkatyöt eivät onnistuneet pitkiin aikoihin.

Illalla Sami tuli taas kärrämään minut kotiin. Jonkun päivän kuluttua ajattelin mennä itse työpaikalle pyörän avustuksella. Kun talutin pyörää noin viiden sentin askelilla, pikkupojat pyöräilivät ympärilläni kuin kiusallaan. Pikkuhiljaa pystyin ajamaan autollani työpaikalle.

Silloin oli Riihimäen radioamatöörien kesäleiri, jonne piti päästä. En kuitenkaan pystynyt vielä kävelemään kunnolla, joten otin polkupyörän auton katolle ja auton takakonttiin makuupussin.
Minulla oli Toyota Avensis farmariauto. Pääsinkin perille ja pääsin liikkumaan paikasta toiseen polkupyörän avulla.

Pikkuhiljaa aloin parantua, mutta seuraavan kerran aioin heittää VX-5:n tai oikeastaan nykyään VX-6:n metsään ja jarruttaa oikealla kädelläni. Tai oikeastaan, en aio vastata radiopuhelimeen seuraavalla kerralla, en ainakaan ajaessani mäkeä alaspäin.
Yaesu.jpg

Pekka OH3GDO

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License