Piippuinversio

Piippuinversio ja matojen pelastusliivit

Kalastusta, purjelentoa ja kanoottiretkeilyä Räyskälässä

Salainen.jpg

Tässä on eräs parhaisaista kavereistani Jarmo.
Tässä ollaan Länsi-Teiskossa retkeilemässä varmaankin vuonna 1998. Kanootti on auton katolla

lentokone.jpg

Tässä moottoripurjelentokone Räyskälästä

Kesä 1994 oli kuumin kesä miesmuistiin. Olimme Tuomisen Jaskan kanssa kokeilleet muutaman kerran uutta intiaanikanoottiani Räyskälän lentokentän läheisyydessä pienillä erämaajärvillä. Näitä pieniä suojeltuja järviä on siellä aivan ketjuna. Niiden nimet olivat kuin vanhasta Suomi-filmistä; "Ylä-Mylly","Ala-Mylly","Melkutin".

Kirkkaiden vesien pohjaan näki selvästi aina 7-10 metriin saakka. Siellä näkyi satoja vuosia vanhoja yhdestä puusta veistettyjä veneitä. Kalastus ei näissä kirkasvetisissä järvissä kuitenkaan sujunut. Jaska kertoi saaneensa suuria ahvenia ja haukia erityisesti eräästä niemennokasta, jossa oli paljon veteen kaatuneita puita. Intoni laski kuitenkin kun kuulin siitä ajasta olevan jo yli kaksikymmentä vuotta. Jaska väitti järvien happamoituneen, tiedä sitten mikä on totuus.

Kalastusta haittasi myös purjelentokilpailu, joissa Jaska toimi laskentapäällikkönä IBM AT:llaan ja minä aloittelin uutta laskentaohjelman kehittelyä Euroopanmestaruuskilpailuun öisin Aumalan Heikin kanssa. Kisat menivät muuten hyvin tuloslaskennan puolesta, mutta viimeisenä päivänä kaikki kilpailijat lensivät puolta nopeammin kuin tavallisesti. Kilpailupäällikkö Horman Janne kuulutti kaikille kilpailijoille yli 200 km/h olevat nopeustulokset. Kyllähän purjelentäjät palasivat maan kamaralle kun laskentaohjelman matka korjattiin oikeaksi.

Ensimmäisiä GPS-laitteistoja kokeiltiin lentokoneiden paikantamiseen ja toivottavasti niillä päästään valokuvien kehittämisestä ja niiden tutkimisesta katselulaitteella. Tämä vaihe on hidas ja hankala purjelentokilpailussa. Samoin sekunttien sadasosat eräissä kameroissa aiheuttivat tulkintavaikeuksia. Kameroiden avulla tutkitaan koska ja missä koneet ovat käyneet kääntymässä. Heikin kanssa meloessamme kokeilimme miten helppoa on kaataa kanootti.

Matojen pelastusliivit

Heti Jannen kisojen päättymisen jälkeen päätimme kokeilla miten kala syö Längelmäveden Ponsanselällä. Jaskalla on siellä tuulimyllyllä toimiva mökki ja vene. Minä tietysti kokeilin uutta kanoottiani. Aloimme päiväkalastuksella, Jaska heitto-ongella ja minä mato-ongella. Normaalikokoisia ahvenia tuli harvakseen. Jonkun ajan kuluttua Jaska ajoi perämoottorillaan kanoottini viereen ja heitti köyden kiinni, jotta pääsisin nopeammin perämoottorin kyydissä takaisin mökille.

Perämoottorin kyydissä matka sujui nopeasti, vaahto vain nousi kanootin nokasta. Jaskan mökille pitää pujotella lähellä rantaa olevien vedenalaisten karien lomitse, mutta ei hätää. Jaska on ohjastanut näillä vesillä yli 60 vuotta. Jaska kaarsi tottuneesti enimmäisen karin takaa rantaan päin, mutta kuormana ollut kanootti ei seurannutkaan venettä yhtä sulavasti, vaan hörppäsi vettä ja kaatui. Samassa tapahtui paljon; perämoottori meni linkkuun ja täysillä oleva perämoottori väänsi itsensä irti perätuhdosta ja putosi veteen.

Minä myös lensin veteen kaikkine varusteineni. Onneksi vesi oli lämmintä ja minua tuppasi tilanne naurattamaan, vaikka en ollut pukenut pelastusliivejä päälleni. Rannalla tilannetta seurannut Jaskan vaimo Eeva huokaisi syvään ja meni mökin sisälle päivittelemään ukkojen tempauksia. Käänsin kanootin oikeinpäin, mutta se jäi täyteen vettä. Keräilin onkia ja kalankuvia vedestä kanoottiin. Yritin tyhjentää kanoottia kallistamalla sitä päästä, mutta onnistuin vain osittain. Istuin kanoottiin, joka upposi veden alle melkein kokonaan, vain kokka näkyi veden pinnalla. sain kiinni toisen melan ja vähän päästä myös muutkin kelluvat esineet. Melomalla pääsin jotenkuten rantaan.

kalaa.gif

Tässä olemme saaneet Jaskan kanssa melkosen kalansaaliin

Matojen pelastusliivit

Nyt pääsin tarkkailemaan Jaskan yrityksiä moottorin nostamiseksi. Jaska oli riisunut vaatteensa ja onnistuikin sukeltamaan köyden perämoottorin ympärille. Vähän päästä rannassa tarkastimme menetyksiämmme. Ihme ja kumma kaikki tuntui olevan tallella. Ei sentään, matopurkki oli saatu pelatettua, mutta kaikki madot olivat hukkunneet, koska niillä ei ollut pelatusliivejä! Ehdotin Jaskalle, että hän vihdoinkin laittaisi narun perämoottoriin kiinni vastaavia tapauksia varten. Jaska ei suostunut koska moottori putoaa vain, jos sillä tehdään jyrkkiä käännöksiä täydellä kaasulla ja eihän tämä ollut kuin vasta kolmas kerta kun näin kävi.

Piippuinversio

mato.gif

Putosin kanotista ja niin putosi kaikki varusteenikin

jaskasavupiippu1.jpg

Eevakin tuli ulos, mutta ei puhunut vedessämelomisesta mitään, mikä kuulosti tosi kummalliselta. Hänen suurin huolensa tuntui olevan saunan pesä, joka savutti sisälle. Jaskan silmät oikein syttyivät kun hän alkoi selittämään, että se johtui saunan piipussa olevasta kylmästä inversiokerroksesta, joka ei päästänyt lämpöistä ilmaa pesästä ulos. Jaska ryntäsi siitä paikasta alushoususillaan pari sanomalehteä kädessään saunan katolle. Katolla hän sytytti sanomalehdet palamaan ja heitti palavat sanomalehdet piippuun. -Kylmä inversiokerrorro pitää polttaa ylhäältä päin pois, jotta savu pääsee ylös. Niille jotka eivät ole lukeneet M.Angervon Sääoppia pitää kertoa, että inversiokerros on aamulla noin 1500 metrin korkeudessa oleva kylmä ilmakerros, joka estää lämpimän ilman nousun ylöspäin. Sama kerros estää purjekoneita nousemasta inversiokerrosta ylemmäs aamulla ennenkuin inversiokerros lämpiää. Seuraava kerros onkin vasta noin seitsemän kilometrin korkeudessa.

JOKI2.JPG

Tässä on Pappilan joen yläosa Hämeenkyrössä

Tämä sääoppi oli Jaskalla kirkkaana mielessä sillä hän oli koko viikon toiminut purjelentokisojen virallisena sääennustajana. Sääennustajan pitää antaa joka aamu ennustus jossa kerrotaan koska ensimmäisiä koneita voidaan hinata ylös. Tämä taas riippuu siitä mitenkä lämpötila ja ilmankosteus kehttyvät. Sääennustukset olivat ostettu aikaisemmin Ilmatieteen Laitokselta, mutta nyt Jaska oli lupautunut huolehtimaan myös sääennustuksesta. Apuna Jaskalla oli monenlaisia apuvälineitä: -satelliittivastaanotinlaitteisto, joka antoi uudet pilvikuvat METEO-SATista puolen tunnin välein. -Mikrotietokoneella saatiin sadetutkan kuvat modemilla telen palvelun kautta. Windows-ohjelmalla voitiin sadetilanne tulostaa kirjoittimelle graafisesti.
kanoot.tif
-Edellisen yön lämpötilakäyrät eli temppi saatiin faxilla Tukholmasta, Leningradista ja Jokioista. -Ilmatieteen laitoksen teletext-palvelua varten oli erillinen SALORA-teletex-laitteisto modemeineen. -TV-3:n tekstisivuilta saatiin Suomen lentokenttien lämpötilat ja pilvitiedot koodattuina merkkeinä. -Lisäksi Jaskalla oli oma kosteusmittari ja lämpömittari roikkumassa syreenipensaan varjossa pihalla. Tutkimalla lämpötilan ja kosteuden muutoksia Jaska pystyi Angervon nomogrammien avulla ennustamaan ensimmäisen lentokoneen lähtöajan viiden mituutin tarkkuudella. Koneitahan ei kannata hinata ylös, jos inversiokerros on liian matalalla lähtöä varten. Kun inversiokerros poistuu puolentoista kilometrin korkeudelta, koneet voivat nousta riittävän korkealle lähtöhetkeä varten.

Tämä pieni intermezzo tarvittiin, jotta voitaisiin ymmärtää mitä inversiokerros saunan piipussa merkitsee. Parin sanomalehden polttamisen jälkeen saunan pesä veti taas normaalisti ja pääsimme valmistautumaan kesän ensimmäiseen kuhan yökalastukseen.

Kuhaa Ponsanselältä

Aloitimme kuhan kalastamisen uistimilla illan hämärtyessä. En tiedä mikä saa kuhan tulemaan pintaan lämpiminä kesäöinä. Onkohan syynä pienet hyönteiset joita kuhan saaliskalat tulevat tavoittelemaan tyyneltä järven pinnalta. Kuhan en ole koskaan nähnyt tulevan pintaan hyppimään, vaikka se aivan pinnan tuntumassa onkin. Pian alkoikin kuhia tarttua heitto-onkiimme, joita vedimme hiljaisella moottorin nopeudella. Kuha ei lainkaan taistele kuten lohi tai vaikka hauki, vaan kun se on koukussa se tyytyy kiltisti seuramaan perässä. Tämä ei oikein tyydyttänyt kalastajan metsästysvaistoja, mutta kohtuukokoisia kuhia tuli aina silloin tälllöin.

KALA1_98.JPG

Ensimmäisenä yönä saimme 15 kuhaa. Viikon aikana saimme 60-70 kuhaa, mikä ainakin minulle on yhden kesän ennätys. Määrä riippuu siitä lasketaanko yöllä lokkien syömät kymmenen kuhaa mukaan. Jaskan mielestä kuha on parempi kala kuin purotaimen, joita sain välipäivinä Kyröskoskesta. Tämä paremmuusjärjestys saattaa olla syynä, että Jaska ei ollut mukana koskikalastuksessa. Kosken alapuoli suorastaan kiehui pientä ahventa ja salakkaa.

KALA2_98.JPG

Pieniä ahvenia tuli ensimmäisellä kerralla noin 150 kappaletta. Kanootista oli apua kalastuksessa. Lähdin monesti illalla kymmenen aikaan Tampereelta kanootti auton katolla Sahalahdelle, soudin Jaskan mökille ja palasin kolmen aikaan aamulla kotiin. Kahdenistuttava lasikuitukanootti oli kyllä tosi painava yksin käsiteltäväksi, mutta sain kuin sainkin sen auton katolle ja pois yksin venerannassa. Kuhien syömisessä tuli kiire sillä pakastimet täyttyivät tämä kesänä myös vadelmista, joita sain omasta puutarhasta ennätysmäisesti.

jouts2.jpg

Tässä Joutsenia Seitsemisen kansallispuistosta 1996 lokakuussa. Yksi joutsenen poikanen ei vielä osannut lentää.

juhannus2005_inkulassa.JPG

Tässä on juhannus Inkulassa vuonna 2005

Tässä on kannootti Seitsemisen luonnonpuistossa vanhan veneen vieressä

KANOOT2.JPG

Tässä olen kanootilla Räyskälässä

kanoottir%C3%A4ysk%C3%A4l%C3%A42.JPG

Tässä ollaan Tarpia-joella Akaassa varmaankin vuonna 2003. Huomaa hienot pyörät kanootin alla.
Risto Korkee työntää kanoottia lastenvaunun päällä. Lastenvaunut ovat kanootin sisällä kun ollaan vesillä.
Kanootin kantaminen on kovaa työtä, jos sitä joutuu liikuttamaan useamman kilometrin. Työntäminen on aivan helppoa. Vanhat lastenvaunut eivät maksa mitään.

Tarpia51.JPG
Pekka Ritamäki pekka11.gif
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License