Myrsky Valassaarilla

Myrsky Valassaarella

OH3GDO Pekka Ritamäki

Kuoppainen meri

valassaari.JPG

Sadan kilon vesimöykyt hyökkäsivät päälleni muutaman sekunnin välein.
Valassaaren majakka piti näkyä jo kaukaa, mutta Merenkurkun kuoppaisessa meressä ei näkynyt muuta kuin suuria aaltoja. Radioamatöörien majakkaviikonloppu elokuussa 2007 oli alkanut Björkbodan satamasta Vaasan ulkosaarelta.

Ainoa kalastaja, joka suostui menemään merelle tänä perjantai-iltana oli nuori lammasfarmari, jolla oli voimakas 300 hevosvoiman alumiinivene. Normaalisti hän kuljettaa veneellään lampaita saaresta toiseen, mutta nyt laiva oli lastattu radioamatööritarvikkeilla. Vesi löysi pienetkin aukot sadevaatteista ja saappaista, paitsi Rasmuksen avosandaaleissa vesi ei pysynyt lainkaan. Mukana olivat myös muut ADHD-radioamatöörikerhon jäsenet Erkki, Aatos ja Martti. Minä olin tullut vierailijana mukaan matkaan Tampereelta.

Aluksi kalastaja yritti seisoa suorassa ruorissa, kun me muut kyyristelimme avoveneessä tarkkaillen isoja aaltoja. Kun tultiin saarten suojasta avomerelle, huomasin kuljettajankin kyyristelevän ja väistelevän suurempia vesipanoksia, jotka huuhtoivat venettä. Radiot oli viety keulaan suojaan, mutta generaattori oli sen verran suuri, että se oli keskellä venettä. Generaattorikin olisi pitänyt suojata.

Väylä merelle oli kapea ja mutkikas, mutta onneksi se oli merkitty. Myrskyssä merkkien välissä pujotteleminen oli ammattimiehen työtä. Laidat vain kolisivat keppeihin kuin parhaassakin pujotteluradassa. Raippaluodon sillalla tuulennopeusmittari oli näyttänyt 21m/s. 25 m/s nopeudella silta suljetaan liian vaarallisena, joten ensimmäisestä esteestä päästiin läpi. Aallot näyttivät neljän metrin korkuiselta, mutta ei tehnyt mieli alkaa niitä tarkemmin mittaamaan.

Pieniä uhrilahjoja meri otti, mutta viimein päästiin Valassaaren suojaisaan poukamaan, josta kannoimme akkuja ja generaattorin mökille.

Antennit ylös ja radiot ääneen

valassaari2.JPG

Valassaari on noin 60 kilometriä Vaasasta Ruotsiin päin viimeinen Suomen puolella oleva saari. Saari on luonnonsuojelualuetta. Saarella on osan vuotta miehitetty merivartioasema. Saaren aikaisemmilla omistaja oli Martin sukulainen ja pienien neuvottelujen jälkeen saimme mökin viikonlopuksi radioamatöörikäyttöön.
Pystytimme 80 ja 20 m dipolit puiden väliin. Eki käytteli heittopainoja vanhalla kokemuksella ja Aatos kiipeili saunan katolla. Mukana oli kaksi Kenwoodia TS-4430 ja yksi kilowatin FET-lineaarinen vahvistin.

Pian alkoivat yhteydet toimia ja Valassaari kuului hyvin joka paikkaan Suomessa 80 metrillä. Utö, Yttergrund ja monet muutkin majakat saatiin kuitattua.

Kun 80 metrillä alkoi olla häiriöitä, viritettiin 20 metrin Kenwood ja Fet-lineaarinen saunalle. Rasmuksen sujuvalla venäjän, saksan, italian, ruotsin ja englannin kielitaidolla saatiin vastaukset nopeasti eurooppalaisilta majakoilta. Saksalainen Kielin majakka tuli koko illan voimakkaana.

Generaattori hajoaa

valassaari3.JPG

Pieni ongelmakin tuli, Aatoksen 2 kW lainageneraattori päästi savut ulos. Generaattori oli saanut merivettä sisäänsä ja siitä ei pidä ihmiset eivätkä generaattorit. Aatos on saanut oppinsa Strömbergiltä, joten generaattorin korjauskin olisi sujunut, jos vain olisi ollut sopivaa käämilankaa matkassa. No nyt Ekin isot akut tulivat tarpeeseen, vaikka niiden tarpeellisuudesta olikin keskusteltu tiukasti ennen lähtöä. 170Ah akku painaa sentään aika paljon.

Muitakin ongelmia oli. Kaasukäyttöinen jääkaappi ei lähtenyt käymään, joten sekin piti purkaa atomeiksi. Tuli perehdyttyä kunnolla kaasukäyttöisen jääkaapin vianhakuun. Palokanava oli tukossa.

Illalla myrsky alkoi tyyntyä. Sauna lämpeni ja kävimme pimeässä meressä uimassa. Myrskystä oli myös suurta hyötyä. Saaressa ei asunut enää yhtään hyttystä tai muuta lentävää itikkaa.

400 kuolleen hauta

valassaari4.JPG

Lauantaiaamuna Rasmus valmisti erinomaisen aamiaisen ja patisti majakkaretkelle. Meillä ei ollut avainta tälle majakalle, koska aikaisemmin varattuun majakaan ei saatu rohkeaa venemiestä. Saarella oli muutaman kilometrin lemmenpolku.

Polulla oli tauluja linnuista ja eläimistä. Saaren keskellä kulki kivisilta kuivalla maalla. Miksi? Kaikki varmaan muistavat miten Itämeri lahjoittaa uuden maakunnan vuosisadassa Suomelle. Viime jääkauden jälkeinen maan nousema on täällä konkreettisesti nähtävillä. Aikanaan tämäkin silta on ollut tarpeen.

Lemmenpolun varrella on muistomerkki vuonna 1809 Uumajaan suuntautuneesta venäläisen kenraali Barclay de Tollyn epäonnisesti johtamasta sotaretkestä. 400 sotilasta kuoli kylmyyteen ja nälkään saarella palatessaan Uumajasta. Kuolleiden luurangot olivat sata vuotta hajallaan pitkin saarta, kunnes ne kerättiin muistomerkin kohdalle.

Aivan Eiffelin tornin näköisen Valassaaren majakan rakensi Eiffelin insinööritoimiston Henry Lepaute 1885. Majakka tuli hyvään tarpeeseen. Pelkästään yhdessä yössä 1879 näillä vesillä ajoi karille viisi alusta.
Saarella oli uteliaita lampaita, jotka seurasivat meitä sopivaksi katsomaltaan etäisyydeltä.
Mökin edusta näytti niityltä, mutta lähempää katsottaessa se oli täynnä mustikoita. Tähän asti olin luullut mustikoiden kasvavan vain metsän siimeksessä. Niitä poimimme jälkiruokaa varten. Muistissa on vielä edellisvuoden majakkaretkien moitteet suurista mustikanperkaustalkoista. Tyrnimarjat kasvavat aivan veden lähellä ja ne olivat juuri kypsymässä. Niitäkin oli vaikka kuinka paljon. Rasmus huolehti päivällisen laitosta vanhalla kokemuksella.

valassaari5.JPG

Merikotka vei kalat

Majakkoja tuntui lauantaina olevan äänessä vaikka kuinka monta ja 80 metrillä oli monta muutakin asemaa kuin perinteinen 3699kHz pulinaboksi.
Kalastustakin kokeiltiin ja ahvenia saatiin laiturilta mato-ongella. Ne jätettiin huolimattomasti ulkogrillin lähelle.

Saaren yläpuolella kierteli komea merikotka, joka silloin tällöin teki syöksyjä alaspäin. Useimmiten kotka kuitenkin keskeytti syöksynsä muutamaan metriin. Ehkä kiikarissa ollut kala oli hävinnyt näkyvistä. No ainakin meidän kalamme hävisivät näkyvistämme.

Lauantai-iltana ei tarvittu televisiota, vaan illan hämärtäessä kerroimme kynttilän valossa kokemuksiamme. Olin enimmäistä kertaa mukana ADHD- radioamatööri kerhossa ja pääsin kertomaan Tampereen teollistumisen historiasta ja Teslan keksinnöistä.

900 MHz SWR-mittaus

valassaari7.JPG
Keskusteluissa tuli esiin 860 MHz antennimittaus UHF RFID tarkoitukseen. Valmiita SWR-mittareita on saatavissa tällekin taajuusalueelle. Ne vaativat vähintään 5 W mittaussignaalin. joten mittaus ei onnistu passiivisella diodimittapäällä.

860MHz alueella toimivaa 5 W lähetintä ei ole helposti saatavilla. 1000MHz signaaligeneraattorit ovat kuitenkin yleisiä jopa amatöörillä.

Signaaligeneraattoreista lähtee vain +6dBm 50 ohmiin eli 4 mW. Se ei riitä normaaleille SWR-mittarille.
Kuvan mukaisessa mittasillassa antenni kytketään sillan yhteen haaraan ja erotussignaali saadaan tehomittarilla sillan haarojen välistä. Jos käytettävissä ei ole herkkää tehomittaria, niin vahvistamalla erotussignaalia 20-25 dB saadaan riittävästi signaalia tavalliseen diodi-ilmaisuun. Vahvistimina voidaan käyttää antenniverkon vahvistimia. Niiden taajuusalue loppuu 862MHz, tämä on tullut joskus mitattua. MAR1…MAR11 tai ERA tyyppisillä SMA vahvistimilla on kuitenkin laajempi taajuusalue. Antennin mittaus on tämän jälkeen helppoa. Jos antenni on joka taajuudella 50 ohmia, signaalia ei tule lainkaan. Tällaista antennia ei ole olemassa, joten mittauksesta tulee käyrä jossa signaalin matalin osa sillä taajuudella millä antennin kokonaisimpedanssi lähestyy 50 ohmia. Tarkemmat piirianalysaattorit kertovat Smith-diagrammalla myös resistiiviset ja reaktiiviset komponentit eri taajuuksilla. Eräs tällainen radioamatööreille sopiva piirianalysaattorirakennussarja on esitetty tämän vuoden Funkamateur lehdessä. Sen mittausalue ulottuu kuitenkin vain 160MHz.

Kuvan menetelmässä laitetaan tehomittari tai radiovastaanotin mittasillan puoliväliin ja mitataan tehot kiinnostavilla taajuuksilla. Radioiden S-mittarien mittaustarkkuus ei kuitenkaan ole kovin hyvä. Parempi on käyttää vahvistinta, schottky-diodi-ilmaisinta ja tavallista volttimittaria. Vahvistimissa olisi hyvä käyttää mahdollisimman pientä vahvistusta, muuten syntyy värähtelyjä. Jos mittalaitteet eivät ole kelluvia, pitää sillan väliin laittaa eritysmuuntaja. Esim. 2*10 kierrosta ferriittirenkaan päälle bifilaarisesti käämittynä.

Takaisin mantereelle

valassaari8.JPG

Sunnuntaina sää oli kaunis ja hyttysetkin olivat muuttaneet takaisin Valassaarelle. Kalastaja saapui hakemaan väsyneen, mutta onnellisen retkikunnan takaisin mantereelle. Yksinäinen vesiskootterimies tuli vastaan keskellä merta hurjaa vauhtia. Mihinkä hän voi olla matkalla, Ruotsiin kukaties.
Kahden aluksen kohtaaminen aavalla merellä kesti vain pari sekuntia.

Avomerellä merikotka saalisti aivan aaltojen tuntumassa. Nyt se lensi aivan aaltojen harjalla. Tuntui kuin se kastelisi siipensä joka hetki, mutta ilmeisesti kotka osasi tämänkin taitolajin.

Björkbodan satamassa kävimme vielä vanhassa suolamakasiinissa. Rakennus oli kunnostettu rannikkomuseoksi ja sisälsi vanhoja rannikkoveneitä ja tietoja saaristolaisten elämästä. Muutaman päivän vierailu saarella antoi viitteitä mitä on elää meren armoilla myrskystä toiseen.
valassaari9.JPG
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License