Kotiteatteriesitys Moskovassa

Kotiteatteriesitys Moskovassa

Pekka Ritamäki OH3GDO

Kokous1.jpg
Kahdeksankymmentäluvulla olin Nokian kondensaattoritehtaan myyntimiesten kanssa menossa Moskovaan pitämään konferenssia staattisesta kompensaattorista. Tämä tyristoreilla toimiva loistehon kompensaattori kiinnosti kovasti venäläisiä ja halusivat saada siitä yksityiskohtaisia tietoja.
Nokian Moskovan toimiston hoitaja järjesteli konferenssitilat paikallisesta kauppakamarista. Samalla kuulimme, että hänen TV:nsä Moskovan kolmas kanava näkyi huonosti. Voikohan sille tehdä mitään? Hän kertoi sen olevan Salora-merkkinen ja ostetun Suomesta. Helppo sivutehtävä lankesi minulle, tuskin myyntipäälliköt olivat koskaan televisiota avannetkaan.

Tiesin, että venäläiset TV-taajuudet olivat erilaisia kuin Suomessa, joten otin yhteyttä Saloran tehtaalle. Sieltä sain kuulla, että vastaavia TV on tehty vain yksi kappale tilauksesta jollekin erikoisasiakkaalle. Sattui kuitenkin niin mukavasti, että puhelimessa oli vanha työkaverini Sasin mäestä Hämeenkyröstä. Olimme olleet yhdessä töissä Pispalan TV ja Radiohuollossa 60-luvulla. Vaikka olin ollut itsekin Salorassa Salossa töissä, ei minulla olisi ollut tällaista sisäpiirin tietoa käytettäväni. Kaverini valmisti sopivan varaosan ja toimitti sen minulle kotiovelle Tampereelle. Se oli erityisesti Moskovaa varten viritetty kanavanvalitsija ja välitaajuusosa. Televisio oli muutettu Saloran Viptronic-mallista, joten peruskone oli minulle tuttu. Saatoin siis rauhallisin mielin lähteä Moskovaan tv-korjauskeikalle. Se taisi olla koko tv-korjausurani viimeisin, hankalin ja pisin keikkani.

Kotiteatteri Moskovassa 1

Konferenssi meni hyvin, venäläisen V.I.Lenille omistetun sähkötekniikan instituutin pääjohtaja Taratuta esitti omia käsityksiään miten asiat pitäisi tehdä. Taratuta hallitsi neljää suurta testauslaitosta Neuvostoliiton eri puolilla. Tutkijoitakin oli 6000 henkilöä. Testausresurssit olivat mahtavat. Olimme ottaneet varmuuden vuoksi oman
venäjänkielisen tulkin mukaamme. Konferenssissa yritin oman esitelmäni aikana korjata tulkkini venäjänkielisiä sanontoja, koska olin ollut jo jonkin aikaa venäjällä töissä. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä tulkki rankaisi nopeasti omalla tavallaan.
Konferenssissa oli myös arvokas herrasmies Hudjakov, joka vastasi Neuvostoliiton sähkön laadusta. Koska nämä uudet nopeasti toimivat staattiset kompensaattorit pienentävät jännitteen vaihteluja mm. valokaarisulattamoiden yhteydessä, Hudjakov oli erittäin kiinnostunut meidän laitteistamme.

Hudjakov.jpg

Minä kyselin Hurjakovilta Neuvostoliiton sähkön laatunormeista. Hudjakov kertoi asiantuntijan tietämyksellä erittäin tiukoista sähkötekniikan GOST-normeista, jotka olivat vuodelta 1951. Kun sitten kysyin miksi niitä ei noudateta, esimerkiksi taajuusvaihtelut ovat Neuvostoliitossa niin suuria, että sähkökelloja ei voi käyttää. Hudjakov totesi valtioviisaasti, että käytäntö ja teoria on eri asia. Neuvostoliitossa ei siihen aikaan ollut virastoa minne kuluttajat voisivat valittaa sähkön laadusta. Olisiko vieläkään? Konferenssin jälkeen saimme tilauksen testikompensaattorista Togliattiin. Testikompensaattori oli kuitenkin kohtuullisen kokoinen, 10kV ja 10MVA.

Konferenssin jälkeen seuraavana päivän neuvottelimme Taratutan Moskovan tyristorisuunnittelu- ja valmistustehtailla. Taratutan kanssa sanailimme täydeltä laidalta, kumpikin luuli tietävänsä nämä tyristoriasiat paremmin kuin toinen. Koska olin suunnitellut ja tehnyt näitä laitteita Suomessa, minun oli helppo selvitellä omia näkemyksiäni.

Moskovan Sirkuksen esityksen jälkeen löimme vetoa tyristorin sammumisen jälkeisestä ylijännitteestä. Ylijännite syntyy tyristorin yli kun induktanssin virta katkeaa jännitteen huippukohdassa. Jos tyristoripiirin vaimennus on liian pieni, ylijännite voi vaurioittaa tyristoreja tai jos piirissä on ylijännitesuoja tyristorit laukeavat uudestaan. Mielestäni tyristoripiirin vaimennuspiirit olivat väärin suunniteluja.
Taratuta ehdotti laatikollista gruusialaista shamppaniaa vedonlyönnin voittajalle. Minä kerroin shamppaniaa tehtävän vain Ranskassa. Seuraavaksi hän ehdotti laatikollista armenialaista konjakkia. Arvaatte, että konjakkiakaan ei tehdä Neuvostoliitossa. Loppujen lopuksi en keksinyt mitään Neuvostoliitossa mistä olisi kannattanut lyödä vetoa. Ruplakin oli huonompaa kuin tapettipaperi, sitä ei voinut tuoda Suomeen. Togilatissa Taratuta ratkaisi ylijännitepulman laittamalla puolet enemmän tyristoreita kuin Moskovassa oli esitetty. 50% ylijännite näkyi sopivalla liipauskulmalla Togliatissa tyristorien ylijännitteen. Nokian laitteissa oli korkeitaan 5% ylijännite sammumishetkellä. No tämä oli ensimmäinen kompensaattori, jossa Taratuta oli mukana.

Viisi vuotta myöhemmin sain Nokian Heikki Holmin välityksellä lähetyksen Taratutalta. Siinä oli Moskovan olympialaisten muistorahoja. Saatteessa luki, että näitä rahoja ei saa enää mistään. Saattoi Taratuta olla oikeassakin, ainakin tässä raha-asiassa. Kaikki Taratutan alaiset pelkäsivät häntä ja eivät koskaan sanoneet mitään vastaan. He katselivat kauhuissaan minun ja Taratutan väittelyitä.

KotiteatteriMoskovassa.jpg

Konferenssin jälkeen menimme Nokian Moskovan toimiston johtajan kotiin. Johtaja esitteli käden taitojaan. Hän oli omakätisesti rakentanut kerrostaloasuntoon suomalaisen saunan, joka piti nyt vihkiä arvostetun kunniavierasjoukon toimesta.
Moskovan television kolmoskanava näkyi huonosti, juuri niin kuin puhelimessa oli kerrottu. Kysyin johtajalta vielä antenneista, mutta niiden vakuutettiin olevan kunnossa, onhan johtaja itse juuri laittanut ne omakätisesti saunaremontin yhteydessä ja hän on sentään sähköinsinööri.
No, ajattelin vaihtaa kaikki suurtaajuusosat, koska olin ne raahannut Moskovaan saakka.
Muut menivät saunaan ja sen jälkeen kokoontuivat salin sohvalle ympyrään katselemaan minun työskentelyäni kaljapullot kädessään. Mukana oli myös tehtaamme korkein johtaja Taavi M. ja myyntipäällikkö Hannu R.
Kun olin tehnyt kaikki vaihtotoimenpiteet ja testasin TV:tä, se oli yhtä huono kuin ennenkin. Minulle kohosi hiki otsaan, kun kuumeisesti yritin miettiä ongelmaa.
Otin antennijohdonkin irti ja kokeilin yleismittarin johdolla, millainen kuva tällä leikkiantennilla tulee. Ihme ja kumma kuva oli parempi kuin antennin kanssa!
Aloin tietysti kysellä lisää antenniasioista ja isäntä näytti jopa itse tekemäänsä antenniliitosta sohvan takana, jossa vaippa ja keskijohto oli teipattu tukevasti oikosulkuun! Pienellä johdon korjauksella kuva näkyi loistavasti ja minä sain palkaksi lasten leluja. Ulla sai ison Miska-karhu, joka oli tämän olympiavuoden 1980 suosikkilelu Moskovassa. Sami sai suurimman mekanon mitä Moskovasta löytyi.

Miskakarhu2.jpgMiskakarhu.jpgMecano.jpgMecano2.jpg Raha.jpg
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License