Kalaa

KEVÄTKALASTUSTA JÄIDEN LÄHTIESSÄ

Pekka Ritamäki

Markkinavoimakatiskat

saavi.gif

Kokosimme lauantai-iltapäivällä Jaskan kanssa uusia katiskoja, vanhojen ruostuneiden tilalle. Ponsanselän rannoille oli jo muodostunut sulia lampareita. Olimme ostaneet molemmat kiinalaisia katiskoja, jotka tosiasiassa olivat nippu katiskan alkuaineita: määrämittaan katkottu kanaverkon pätkä ja kaksi ohuen rautalangan päälle kääräistyä verkonpalaa. Sidelankaakin oli lyhyt kieppi. Niiden kanssa riitti äheltämistä. Kaikki oli väärin ja osia puuttui. Pystylangat olivat eripituisia ja väärillä kohtaa, aitaverkkoa jäi ruhtinaallisen puoli metriä. Verkko oli kuin untuvaharsoa, tukilangat ohutta kuin kärpäsen suoli, sidontalanka loppui heti kesken. Sadekin kasteli meidät läpimäräksi. Emme olleet vielä muistaneet ottaa sadetakkia, sillä tämä oli vasta ensimmäinen kesämatkamme. Tai eihän kahdeksan aseteen lämpötilaa vielä voi kesäksi kutsua.

No järvi alkoi kuitenkin olla vähäluminen. Katiskat teki mieli lähettää takaisin Kiinaan kiukkuisten valitusten kanssa. Jaskan Eeva totesi, että nämä taitavat ovat niitä markkinavoimakatiskoja. Joka tapauksessa sateen tauottua otimme veneen talviteloilta, sauvoimme murtuvan jään poikki sulaneelle Vierikan lahteen ja laskimme kiinalaisemme matalaan veteen. Koska katiskan aidat olivat niin lyhyitä noudimme vielä katajia katiskojen eteen kutupaikaksi. Kevätpilkillä Keväällä on monia mahdollisuuksia kalastaa samalla kertaa.

Kun toisella puolella lahtea laskimme katiskoja, pääsimme pilkille toiselle puolelle. Jää oli tosin putkijäätä eli se jäätyy yöllä ja sulaa putkimaisiksi jääpuikoiksi päivällä. Jään paksuus oli ainoastaan 50 mm. Kairaa ei tarvinnut käyttää kuin kierroksen verran, niin reikä oli valmis. Liikumme rannan tuntumassa olevilla jäälautoilla. Olo tuntui niin huteralta, että onkimisesta ei tahtonut tulla mitään. Jaskan vaimokin kurkki uhkaavasti ikkunaverhon raosta ja päätimme antaa pilkkimisen olla tältä keväältä. Muuttolintuja alkoi jo näkyä: saunan vintin västäräkkipariskunta nokki kalliolta Eevan siihen heittämiä leivänmuruja. Telkkäparvi kierteli rantoja etsien sopivia pesimäpaikkoja, tikka hakkasi puuta, sinitiaisten noukkivat verannan kaiteella unohtunutta kärpäsentoukkapurkkia.
Jaska tarkasti kullanhuuhdontavälineet ja siirteli kultasäkit vajaan, jotta kukaan ei vahingossa kaada säkkejä maahan. Kultasäkit olivat unohtuneet mökin seinälle talveksi. Maassa makaavan tuulimyllyn moottorista löytyi myös yksi västäräkin pesä.

Verkoilla kalaa?

Katiskat laitettiin matalaan 30 cm veteen, mutta kaloja ei vielä näkynyt. Tulomatkalla tavattiin paikallinen asukas, joka kertoi saaneensa verkolla jo haukia. Jaskaa harmitti koko tulomatkan, että ei oltu muistettu laittaa verkkoja veteen.

Verkko veteen ja ensimmäiset hauet

Sunnuntain Jaska oli jo kovasti lähdössä mokille. Siellä laitettiin ensimmäisenä matala ja lyhyt rantaverkko sulaan. Toinen verkon pää laitettiin puuhun kiinni, jotta isot hauet eivät veisi verkkoa. Kun menimme katsomaan katiskoja, lahdella kävi kova kuhina, hauet viilsivät pitkin matalaa kaislikkoa veneen edestä pakoon. Jokaisessa kiinalaisessa katiskassa oli haukia ja ahvenia.

Muutamaa katiskaa ei vielä pystytty lähestymään veneellä, vaan Jaska kahlasi pitkillä nokialaisillaan saappaillaan matalassa lahdessa ja nouti kalat. Minäkin yritin mennä, mutta minun saappaani vuosivat, vaikka isommat yli sentin reiät olin juuri paikkaillut mökillä ennen lähtöä. Keräsimme saaliin veneen pohjalta ämpäriin, jonne tuli pari kerrosta haukia ja ahvenia. Katselimme haukien mulinaa lahdella ja haimme atraimen. Vene oli lahden toisella puolella, joten aloitimme sieltä. Kaislojen värinä ilmaisi paikat missä hauet liikkuivat Muutamia onnistuttiinkin lähestymään lyöntietäisyydelle, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi lähelle. Matalassa vedessä vene aina ilmoitti tulostaan hauille, jotka pyrähtivät muutaman metrin eteenpäin. Niillä ei ollut kovaa kiirettä mennä syvälle kuten normaalisti jos hauki pelästyy. Jaska yritti myös kahlata vedessä, mutta tällä kertaa hauet olivat nopeampia tai ovelampia kuin ihminen. Vaikka atraimella ei saatukaan haukia, niin ensimmäisen kerran näin haukia lähietäisyydeltä vapaasti uivan vedessä. Ilmeisesti hauenkutu on alkanut tänä keväänä. Jaskan mielestä tulomatkalla antama puolen tunnin säätiedotus piti tarkkaan paikkaansa. Päivällä oli ajoittain jopa 20 astetta lämmintä. Se on paljon kun järvet ovat vielä jäässä.

Suuri kalansaalis

Pyydykset olivat olleet jo neljä päivää järvessä, joten niitä piti päästä katsomaan vaikka työpäivinä minulla on kiire saada massan ilmamittari valmiiksi. Se oli ensimmäinen maailmassa ja se piti saada perjantaiksi asennettua UPM Kymmenen paperitehtaalle Raumalle.

Jaska koetteli rantapuuhun kiinnitettyä narua ja totesi, että kalaa on. En oikein pitänyt tuota huomautusta minään, vaan ajattelin, että miten sitä narua nykäisemällä voi tietää onko verkossa kalaa. Soutaessamme lähemmäs verkkoa aloin jo itsekin uskoa kalaan, verkko liikahteli aivan eri tahdissa kuin aallot. Lyhyt verkko oli kietoutunut aivan makkaralle ja jokaisessa makkaran paksummassa kohdassa oli haukia ja ahvenia. Yksi kohtalainen kirjolohikin löytyi.

Oli toivonta ottaa kaloja irti paikan päällä, joten otin verkon kaloineen veneeseen. Rantakalliolla irroitimme kalat ja puhdistimme verkon. Kaloja tuli kaksi muoviämpärillistä, joka riitti meille kalansaalin mitaksi. Jaska kertoi, että ei kannata pyytää enempää kuin jaksaa kantaa metsän läpi autolle. Hän oli joskus tuulastuksessa ollut niin ahne, että ei ollut jaksanut kantaa kaikkia saaliiksi saatuja kaloja autolle. Kävimme kuitenkin vielä katsomassa katiskat, joista löytyi vielä muutama hauki ja kolmisenkymmentä ahventa. Jopa urheilukatiskassa oli kiloinen hauki, mutta ei yhtään pientä ahventa. Pienet ahvenet olivat menneet urheilukastikan reistä pakoon. Ihme ja kumma, että hauki ei ollut osannut käyttää reikiä. Ehkä hauki oli ollut niin vähän aikaa katiskassa, että se ei vielä ollut ehtinyt tutustua paikkoihin. Urheilukatiskassa kaloilla on suurempi mahdollisuus karata kuin tavallisessa katiskassa. Laitoimme verkon uudestaan samalle paikalle ja lähdimme kotiin.

Koko kalastuksen matkoineen oli mennyt tuskin kahta tuntia ja siihen sisältyy tulomatkalla tapahtunut kaasuttimen korjaus. Jaska haisti bensiinin hajun auton sisälle, pysäytti auton heti ja katsoi moottoritilaan. " Jahaa toinen Volvon B18-moottorin kaasuttimista vuotaa". Hän otti kiven maasta ja kolautti sillä kaasutinta. "Kaasuttimen neula on jäänyt jumiin ja kaasutin vuotaa bensiiniä". Jaska paukautti konepellin kiinni ja taas mentiin.

Massan ilmamäärän mittauslaite Raumalle

ilma3.jpg

Kotona otimme valokuvan kaloista ja perkasin ne vielä illalla. Aamulla lähdettiinkin sitten Raumalle, jossa saatiin massan ilmanmittari viriteltyä ja testattua. Mittari ottaa paperikoneesta massanäytteen mittauskammioon, puristaa ainetta kasaan ja määrittelee paineen ja puristuksen avulla paljonko massassa on ilmaa. Laitteen tein 80C517A mikroprosessorista ja siihen liittyvästä männän paikka ja painemittarista.Ohjelmointikielenä oli Keil-C51 Massaventtiilinen ohjaus toimi pneumatiikka venttilleillä. Näyttönä oli 4*40 merkin iso LCD josta näki viimeiset mittaukset tunnin ajalta. Varsinainen mittaustieto vietiin 4-20mA viestillä Valmetin prosessitietokoneelle. Laite piti tietysti olla paineveden kestävä koska laitteita pestiin merivettä ruiskuttamalla. Itse paperikoneen ympäillä oli kuuma kuin saunassa.

Massan ilma taas vaikuttaa massan vaahtoamiseen, joka taas puolestaan aiheuttaa reikiä paperiin. Reikiä paperiin ei saa taas tulla, muuten koko tuotanto joudutaan hylkäämään. Vaahtoamistä ei synny, jos paperikonetta ajetaan tarpeeksi hiljaa. Tarkoitus on kuitenkin ajaa paperikonetta mahdollisimman lujaa. Tällä hetkellä eräs nopeutta rajoittava tekijä on massan vaahtoaminen. Vaahtoamista voidaan pienentää lisäämällä massa kemikaaleja, joissa on alkoholia ja öljyä. Alkoholi pienentää pintajännitystä ja öljy taas keräytyy ilmakuplien ympärille ja öljykuplat nousevat pinnalle, joista ne kerätään pois märkäpäässä.

Laitoin mittariin vielä modeemin, jonka avulla mittaria voidaan tarkastaa ja asetella puhelimen välityksellä. Samalla muutettiin talletettujen tietojen muotoa siten, modeemilla haetut tiedot voidaan lukea suoraan Exceliin. Excelin avulla voidaan tehdä helposti graafiisia esityksiä massan ilmamäärästä. Tosin paperimiehet, eivät näistä käyristä paljon perustaneet, pääasia on että paperikoneella voidaan turvallisesti tuottaa entistä enemmän paperia samassa ajassa. Mittari säätää automaattisesti vaahtoamiskemikaalipumppua milliampeeriviestin avulla. Laite lisäsi maailman nopeinta paperikonetta taas uuteen ennätykseen.

Lisää kalaa-puntari ei riitä

Sunnuntaina menemme Jaskan taas kokemaan verkkoja ja katiskoja. Saalis oli vieläkin suurempi kuten edellisellä kerralla. Verkot olivat taas täynnä kalaa, haukia, kaksi kirjolohta, kolme-neljä isoa säynävää ja muutama iso ahven. Katiskoissa oli haukia ja yksi katiska oli täynnä sorvia, arviolta 30-40 kpl. Sorva on ulkonäöltä lahnan ja särjen sekoitus, paino noin 300-400 g. Yrittäessämme punnita kalasaavia Jaskan kalapuntarin koukku suoristui. Olimme vähän aikaa neuvottomia, mutta vain muutaman sekunnin. Emme kumpikaan ole tottuneet jäämään sormi suussa ihmettelemään. Jaska ehdotti, että punnittaisiin saali pienemmissä erissä. Minä ehdotin saavin laittamista jouseen ja mittaamalla saavin värähtelyajan. Löysimme helposti pitkän tuulimyllyyn kuuluneen jousen ja ripustimme sen tikkaisiin. Annoimme saaville pystysuuntaisen vauhdin ja laskimme saavin värähtelyajan minuutin aikana. Saimme yhden jakson värähtelyajaksi 1.8 sekuntia. lisäksi mittasimme yhden kilon kalan aiheuttaman jousen pituudenmuutoksen eli jousivakion. Kotona laskimme kalasaavin painoksi kotona 18.5 kg!. Värähtelyajan kaava on 2*pii*sqrt(massa/jousivakio).

Saimme vielä seuraavallakin kertaa samalaisen kalansaaliin, mutta emme enää viitsineet punnita kaloja ennen perkausta. Perkausta seuraamaan tulleet selkä- ja harmaalokit olivat erittäin arkoja, jos ihminen oli lähistöllä. Rantakaislikossa sorsanmunia syönyt variskin tuli paikalle ja lensi suoraan syömään kalanperkuujätteitä. Tätä isot lokit eivät kuitenkaan suvainneet vaan ajoivat variksen pois.

Kevätkalastuksen jälkeen seurasi purjelentokausi, josta on tulossa mielenkiintoinen, sillä tänä vuonna,1996, Räyskälässä on Euroopanmestaruuskilpailut ja lisäksi tietysti perinteiset Jannen Kisat, puukone-, mopu- eli moottoripurjehtijat, suomenmestaruus- ja monia paikallisia kisoja. Myöhemmin kesällä menetän Jaskan Lapin kultamaille.

lohi.jpg
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License