Digitest on auton digitaalinen mittalaite.
Se mittaa auton käyttöjännitteen, kierrosluvun ja katkojan kärkien On/Off suhteen.
Tälläisen mittarin voit rakentaa itsekin, tarvitaan vain muutama erilliskomponentti.
Niin tämä on minun suunnittelemani laite vuodelta 1976
Se voitti Elektroniikkauutisten kirjoituskilpailun.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi
Huomaa piirilevyn keskellä 16-napainen DIP-liitin. Tästä menee kaapeli etulevyn taakse ja liityy näyttöön.
'=========================
Kerran menin Saksaan Ruotsin kautta Toyota Mark II:lla, olisiko ollut vuosi 1977. Ainakin minulla oli silloin
Digitest-laite autossa.
Suomessa ei ollut silloin vielä valopakkoa.
Kun pysähdyin Ruotsissa ensimmäisen kerran ottamaan bensaa ja kun piti lähteä liikkeelle uudestaan, auto ei lähtenytkään liikkeelle.
Minulla on hieman paremmat pukimet päällä ja sanoin huoltoaseman pojille, että katsokaas mikä autoa vaivaa.
Huoltoaseman pojat mittasivat akun jännitteen, ja se näytti jotain 10 volttia.
Kun auto käynnistettiin, jännite meni aivan nollille.
No ei muuta kuin uusi akku samalta huoltoasemalta.
Siellä olikin myynnissä paljon uusia akkuja.
Kun lähdin liikkeelle laitoin Digitestin päälle ja akku näytti 12.0V. Käänsin auton takaisin huoltoasemalle.
Sanoin, että ei akku ole viallinen vaan lataus.
No pojat sanoivat, että heillä ei ole muuta mittaria kuin jännitemittari.
Kokeilin itse auton lataushihnaa ja se oli ihan lakristsia.
Se oli juuri ja juuri pystynyt lataamaan Suomessa kuin ei ollut tarvinnut ladata lamppujen aiheuttamaa kuormaa.
Pyysin vaihtamaan vanhan akun takakaisin.
Pyysin ohjeita lähinpään Toyota huoltoon.
Ostin sieltä uuden laturin hihnan ja vaihdoin sen kaupan pihassa paikoilleen.
Varmaan pyysin starttiapua joltakin toiselta asikkaalta.
Sitten vaan auton nokka uudestaan Saksaan päin.
Tuli taas todistettua Digitestin hyvyys.
'=========================
Toisen kerran menimme Leenan kanssa pilkille Hämeenkyröön Toyotallamme.
Varmaankin aika oli 1978.
Tämä oli ns. tutustustimispilkki, koska seuraavana viikonloppuna oli Nokia Kondensaattoritehtaan pilkkikilpailut samassa paikassa.
Silloin oli melko kylmä ilma, noin -13 C. Mennessä auto kävi huonosti ja pysähdyin ostamaan auton bensan joukkoon jotakin veden poistoainetta Ylöjärven huoltoasemalta.
Edelleen auto kävi huonosti. Kun olimme olleet Sasilla pilkillä jonkun aikaa palasimme autolle, mutta moottori ei lähtenyt liikkeelle.
Oli kylmä, joten ei tehnyt mieli mennä autoa korjaamaan etupellin alle.
Silloin muistin Digitestin ja laitoin sen päälle.
Digitestin kulmamittari hyppi 90 asteeen paikkeilla.
Ajattelin ensin, että se ei voi olla noin huono.
Ehkä tämä johtuu siitä, että auto ei ole käynnissä.
No, ei ollut muuta tekemistä kuin hain auton korjauslaatikosta vanhat kärjet ja laitoin sen paikalleen.
Onneksi olin säilyttänyt vanhan kärjen kun olin vaihtanut edellisen.
Silloin huomasin varsinaisen kärjen olevan ihan poikki.
No ei muuta kuin ruuvimeisselillä uusi kärki autoon.
Sillon kärjet olivat vielä mekaanisia.
Auton kierroslukumittari sisältä
Uudella kärjellä auto kävi taas normaalisti. Kulmamittari näytti taas normaalia 45 astetta.
Kun sain autoon lämpöä jonkun verran, niin kiittelin mielessäni Digitestiä.
Tässä on ensimmäinen Digitest
'==================
Kesällä tuli Virtalan Raimo käymään meillä.
Minä ajoin paljain jaloin nurmikkoa ruohonleikkuukoneella.
Jalat olivat ihan vihreän mössön peittämät.
Virtalan Raimon vaimo oli puketunut hienosti ja paheksui minun moukkamaisuuttani.
No esitelin Raimolle uutta Digitestiäni. Raimo innostui siitä ja halusi ostaa samanlaisen.
No ei siinä mitään Raimo sai samanlaisen koska olin tehnyt saman tien usemmankin laitteen.
Sitä en tiedä saiko Raimo koskaan asennettua laitetta autoonsa.
Tässä on autom kärkien ympärille laitettava optoesitin.
Se eristää myös häiriöt pois mittarista.
'===============
Kerran menimme Virtalan Raimon kanssa pilkille Kangasalle Kaivannon kanavan alapuolelle.
Katselimme rannalta pilkkijöitä.
Emme nähneet yhtään autoa jäällä. Emme ihmetelleet sitä vaan ajoimme suoraan vanhaa jäätietä.
Silloin oli melkein kevät, mutta Kaivannon Kanavan alapuolella oli virta sulattanut jo jäätä.
Katselimme kun pilkkijät huitoivat jotain meille, mutta eihän se auton sisälle kuulunut.
Kun olimme menneet noin 50-100 m huomasimme ihan mustaa jäätä edessämme.
Pysäytin ja menin kävellen paikalle. Siinä oli ihan virtaava kohta, ei jäätä lainkaan, puhdasta vettä!
Noita virtaavia paikkoja oli siellä täällä.
Tällä paikalla ei ollut yhtään pilkkijää.
Sitäköhän ne toiset pilkkijät olivat huitoneet?
No peruutimme varovasti ja menimme jäälle jalkaisin.
Pikkuisen huippasi tuo jäälle meneminen.
Raimo sai kovat haukkumiset kotona kun oli tullut minun mukaani ja melkein hukkunut.
Kerran menin pilkille Näsijärven rantaan. Menin sinne autolla ja soitin puhelimella Tolmuselle.
Olisin halunnut Tolmusen Niilon mukaan pilkille. Tolmusella vastasi rouva ja kertoi Tolmusen olevan poissa.
No, en poikennut sitten Tolmuselle, mutta puhelimme Tolmusen rouvan kanssa kovasti.
Menin Jyväskylän tietä jonkun verran ja käännyin sitten Teiskon tielle.
Kun olin mennyt sitä noin 10-20 km tuli Näsijärvi näkyviin ja sen jälkeen käännyin vasemmalle.
Puhuin edelleen Tolmusen rouvan kanssa. Menin rantaan ja pidin puhelinta kädessäni.
Jää alkoi notkua allani.
Menin kuitenkin eteenpäin, mutta nyt varovasti.
Jää notkui edelleen, mutta nyt vielä enemmän. Minua alkoi huolestuttaa ja palasin varovasti takaisin.
Sammmutin puhelimen ja henkäisin syvään.
Ajattelin sitten mennä Tuomisen Jaskan mökille. Se on hieman eri suunnassa, Kuhmalahden ja Sahalahden rajalla.
Sinne oli matkaa noin 30 km. Pääsin perille ja Jaska ja Eeva olivat mökillään. Silloin oli sunnuntai ja aika oli noin 1995 ja huhtikuun loppu.
Kyselin sopiiko pilkille vielä mennä?
"Joo, sopii, mutta et saa huutaa sitten apua", sanoi Jaska ja poltteli sätkää.
Eeva touhusi jotain sisällä. Jaskan mökkiä oli viimeksi kunnostettu 1930-luvulla.
Pihalla oli Mosse kyljellään.
Siitä oli Jaska raapaisut moottorin pois joskus. Lepät olivat kasvaneet auton läpi.
Rannassa oli vene ja moottori siinä tilassa minkä ne olivat syksyllä jääneet.
Mökin oven pielessä oli pari säkkiä kultahiekkaa, jonka Jaska oli tuonut viime kesänä mukanaan Lapista.
Kulta oli hienon hienoa pölyä.
Tuskin koko säkissä oli grammaakaan kultaa. No oli se ainakin kultahiekkaa.
Kun sain luvan mennä pilkille, niin sinnehän minä lähdin. En mennyt kovin pitkälle, ehkä noin 50 m.
En ehtinyt paljon mitään tehdä, kun putosin jäästä läpi. Onneksi vain toinen jalka. Katselin mökille päin, mutta en nähnyt ketään.
Huutakaa en uskalatanut, koska juuri oli kielletty. Jonkun ajan kuluttua Jaska tuli ulos tupakalle ja huomasi minut jäissä.
Hän otti rannasta kaksi potkukelkkaa ja tuli varovasti minun luokseni.
Hän työnsi toisen kelkan minulle ja pääsin kipuamaan kelkalle ja sieltä rantaan.
Kaasin vedet saappaista pois ja vääntelin housunlahkeita kuivaksi.
"No, et huutanut apua?", kysyi Jaska
"En kun kiellettiin", vastasin
Kuhia on taas saatu. Taustalla näkyy tuuligeneraatorin peräsin.
Tuuligeneraattori on ollut maassa niin kauan kuin minä muistan.
Pekka OH3GDO
