Digikello vuodelta 1968
Opiskelin aikoinaan Turussa teletekniikan insinööriksi ja sieltä sai ostaa englanninkielisiä elektroniikkalehtiä.
Samoin oli myös saksankielisiä elektroniikkalehtiä.
Lehdissä kerrottiin uudesta mikropiiristä ja näytettiin miten se oli kytketty sisältä.
Teki mieli ostaa sellainen mikropiiri, mutta eihän niitä Suomesta saanut.
No ei muuta kuin kopioin mikropiirin transistorit ja tein niistä säädettävä audio-oskillaattorin.
Siinä oli neljä aluetta ja se toimi ihan niinkuin alkuperäinekin.
Sitten teki mieli tehdä digitaalinen kello.
Silloin olisi jo saatavilla mikropiirejä esim. 7490 (joka on 4 bitin binäärinen laskuripiiri), mutta niiden hinta oli ihan pöyristyttävä.
Käytin kellon tekemiseen transitoreita. Jokainen laskuri oli tehty erillisistä flip-flopeita. Yksi numero oli tehty neljästä flip-flop-piiristä. Tansistoreita meni noin 200 kpl.
Näyttö oli Nixie putkilla. Nixie putkia ohjattiin neljän bitin laskureilta tulevalla transistoridekooderilla.
Näiden transistoreiden piti kestää 170 voltin jännite. Ne oli eri transistorieta kuin laskuripiirin transistorit.
Radio Electronicisin elokuu 1949 numeron kansi
Mitä transistorieta käytin? En tiedä, sillä käytin Englannista ostettuja merkisemättömiä transistoreita.
Muistan kuinka silloin joutui hakemaan lupaa Suomen Pankista Englannin punnille. Ne piti lähettää sitten kirjeellä Englantiin ja sitten aikanaan tuli transistorit pussissa.
Myinkin sitten niitä transistoreita Turkulaisille liikkeille. He olisivat olleet kovasti kiinnostuneita, mistä sain transistorit.
No minä ostin kirjakaupasta englantilaisia elektroniikkalehtiä, kuten Radio Electronics ja niissä oli transistorimyyjien osotteita.
Oikeastaan tuo Radio Electronics oli amerikkalainen lehti, mutta kuitenkin suosittu siihen aikaan.
Muuta en tiennyt transistoreista kuin, että ne olivat NPN-tyyppisiä ja ne olivat halpoja.
Kello sai aikapulssit sähköverkosta. Siinä oli pieni pulssianturi ja jako 50:1, jotta saattiin kellon ensimmäinen sekuntipulssi.
Sitten oli sekunttien ykkösnumeroa varten 10:1 jakaja ja dekooderi.
Sitten oli 6:1 jako ja dekooderi sekunttien kymmennumeroa varten.
Kellon ohjauslaitteet olivat melkein samanlaisia. Siksi tein laitteet moduuleista.
Niitä oli kuusi kappaletta.
Tein piirilevyt joka digitille ja laitoin piirilevyt yhteen rautalangalla jokaisen piirilevyn päädyistä.
Piirilevyt kasattiin alumiinikoteloon ja nixieputkia varten tehtiin reiäit.
Verkkomuuntaja ja siihen liittyvät tasasuuntaajat ja elkot oli kiinnitetty muuntajaan.
Kun kello oli valmis näytin sitä serkulleni Lauri Rantaselle. Hän innostui siitä kovasti ja lupasi tehdä siihen
mahonkisen kotelon. Sen hän tekikin työpaikassaan. Hän oli töissä silloin Kupittaan Savessa mallimestarina.
Kupittaan Savi meni konkursiin 1970.
Hankin koteloon vielä punertavan pleksietupanelin ja liimasin siihen kirjaimet "Digi-Clock" ja "sec min ja hour".
Vein kello kotiinkin Hämeenkyröön.
Se ei siellä oikein menestynyt, äiti nyppäsi verkkojohdon irti ja sanoi, että on kauheaa katsella kuinka aika kuluu.
Tein kelloon vielä ohjattavan aikakytkimen.
Jokisesta digitistä tein kellon taakse diodien avulla flip-flop-kytkennän joka ohjasi relettä. Se puolestaan kytki ulkoisen 230V virtalähteen päälle ja pois.
Kytkimiä tarvittiin 2*16 kpl. 16 kappaletta päällekytkemiseen ja toiset 16 kappaletta poiskytkemiseen.
Sitten siinä oli vielä pieni kytkin, jolla sai asetettua kellon aikaan.
Siinä oikeastaan kolme asentoa, joilla sai laitettua kellon juoksemaan nopeasti, hitaasti ja sitten pois päältä.
Kello oli luultavasti Suomen ensimmäinen digikello.
Näin ainakin minä uskon edelleen.
Tein jonkun vuoden kuluttua toisen digikellon.
Siinä käytin jo mikropiirejä ja se oli tehty myös Nixie-putkilla, mutta siinä oli vain neljä numeroa.
Aika taisi olla siinä 1970. Sen tein vain yhdelle piirilevylle.
Myin niitä piirilevyjä meidän luokan pojillekin muutaman kappaleen.
Tässä on vanhempi kello edestä
ja tässä takaa
Tässä on 2*16 kytkintä, joilla ohjattiin takana olevaa pistorasiaa.
Siinä keskellä on pieni kolminapainen kytkin, jolla voitiin kello laittaa aikaa.
Tässä on piirros samasta laitteesta.
Digikellon lohkokaavio
Tässä on transitoreilla tehty yhden digitin laskuripiiri.
Niitä tarvittiin yhteen digitiin 4 kpl ja lisäksi diodeilla tehty 7-segmentti dekoodi.
Lisäksi 7 suurjannite transistoria ( >190V) näyttöputken ohjaukseen.
Mitä transitoreita käytin?
En tiedä sillä tilasin Engalnnista halpoja merkitsemättömiä transistoreita.
Niiden ostamiseen piti hankkia puntia Suomen Pankista henkilökohtaisesti ja laittaa rahat kirjekuoreen.
Minä myin niitä transitoreita tukulaisille korjaamoliikeille.
Samoin kesälomalla pitkin pohjanlahtea oleville televiokorjaamoille.
Siskon mies oli myyjä, mutta ei tiennyt mitään elektroniikasta.
Minä annoin niitä muutaman pussillisen ja kaikki meni kaupaksi.
Tässä on digikello poikani Samin käsissä.
Sami on varmaakin 1-2 vuoden ikäinen.
Digikellon takakansi
Vuonna 2021 sain kuulla Jaakko Kairukselta, että Outokumpu Oy:ssä oli tehty digitaalikello jo vuotta aikaisemmin eli 1967.
Tämä vuosi on Jaakon arvio.
Jaakko oli korjannut 2000 luvulla kelloa ja vaihtanut sen UJT-transistori oskilaattorin 74-piireillä toimiavaksi 50Hz signaalista.
Onko se vielä olemassa?
Kyllä kai.
Siinä oli hehkulampuilla toimivat näyttölaitteet.
Niitäkin oli monta mennyt rikki, mutta Jaakko korjasi niitä.
Tässä on kellon näyttöpiiri. mutta eri valmistajalta.
Tämä digikello ei ole itse tehty, vaan koottu valmiista osista.
Pekka OH3GDO
