Aamulehti Ja Radio

Aamulehti ja radio

Pekka Ritamäki

Uusi lehti

Kyröskoskella melkein joka taloon tuli Aamulehti, koska useimmat olivat Kyron paperitehtaalla töissä. Tehdas toimitti paperia Aamulehdelle ja Aamulehti toimitti niitä takaisin mustattuna. Varmaan jonkinlaista oravannahkakauppaakin käytiin.
Äiti ei halunnut jäädä keskustelussa tuppisuuksi kun kylän naiset puhuivat Aamulehdessä olleista ilmoituksista. Siellä oli edullisia palakangastarjouksia ja alennusmyyntejä Tempon talossa.
Meidän perhe kasvatti puutarhatuotteita, joten isän mielestä Maaseudun Tulevaisuus oli sopiva lehti meille. Äidin motkotus kuitenkin voitti, lehti vaihdettiin Aamulehteen. Kahta lehteä ei ollut kuitenkaan varaa tilata.
Isä luki lehden aina ensimmäisenä. Hän piti lehteä allaan kun joi aamukahviansa. Lehti oli pilalla, jos lapset pääsisivät repimään sen palasiksi. Keittiössä oli pöytä, astiakaappi, liinavaatekaappi ja vesijohto. Se oli ylellisyyttä, joka oli vain harvalla. Se oli hankittu koska puutarha tarvitsi paljon vettä. Ei tarvinnut enää vetää vesikelkalla vettä mäen alta Turkimusojasta. Lehmien juottaminenkin oli aikaisemmin ollut kovaa työtä. Keittiössä oli puulämmitteinen Högfors-hella. Sillä lämmitettiin talvella vasikoiden juomavedet ja se lämmitti keittiön.

Lyyli.JPG

Kuva 1 Äiti viritti joka aamu ennen kuutta tulen hellaan

Pekka.JPG

Kuva 2 Sain käteeni ensimmäisen perheen oman Aamulehden 1962. Siellä oli ilmoitus joka oli kohtalokas

aamulehti.jpg

Pääsin katsomaan omaa Aamulehteä ensimmäisen kerran 11. päivä heinäkuuta 1962. Etusivulla oli kuva nykyaikaisesta maalauksesta. Sisäsivulla oli kuva naapurin tytöstä Aulikki Järvisestä Floridan missikilpailuista. Kesäisin Aulikki asui tien toisella puolella pienessä mökissä. Etusivulla oli mielenkiintoisin juttu. Siellä oli Tuomiokirkonkadun Hautasen radioliikkeen ilmoitus.

celestina.jpg

Kuva 3 Celeston Ula-radioita myytiin lehdessä

Siinä kerrottiin Celeston Celestiina ULA-matkaradiosta, jossa oli hyvä herkkyys. Olin kiinnostunut radiosta, mutta meillä oli vain ennen sotia tehty Helvar-putkiradio, johon lapset eivät saneet koskea. Tiesin, että ULA-radio oli viimeisintä tekniikkaa ja siinä oli hyvä ääni. Olin käynyt kaikki radiotekniikan kirjekurssit. Harmi vain, että meillä ei ollut Ula-radiota.

Nyt olisi hieno tilaisuus ostaa edullinen ULA-radio. Se oli myös matkaradio, jota voisi kuunnella puutarhatöissä. Ei 12-vuotiaalla ole rahaa ostaa radiota, joten puhuin innostuneesti radion hankkimisesta äidille. ”No paljonko se radio maksaa?”. En ollut ajatellut sitä, sehän oli edullinen tarjous.

puhelin.jpg

Kuva 4. Kauppias ei kertonut minulle hintaa puhelimessa

Äiti käski soittaa ja kysyä. Onneksi meillä oli Ericssonin puhelin, koska sitä tarvittiin kun myytiin kauppoihin sipulinippuja kauppias Niiraselle. Monesti itse Niiranen soitti ja pyysi tuomaan porkkananippuja tai tilliä. Ne minä pystyin itse hakemaan ja tekemään nipuiksi ja viemään polkupyörällä Niirasen kauppaan Kyröskoskelle. Ainoa ulkopuolinen tuotantotarvike oli lähetyslista.
Veivasin puhelimen kampea ja pyysin keskusta yhdistämään tamperelaisen liikkeen numeroon, joka oli ilmoituksessa 54402.
Kauppiaan vastattua kysyin ilmoituksessa olevan radion hintaa. Kauppias varmaan kuuli puhelimesta pienen pojan äänen, eikä halunnut tuhlata aikaa tyhjän puhujiin. Hän sanoi, että radiot ovat täällä ja niitä myydään liikkeessä, tervetuloa tänne.
Olin tietysti pettynyt, mutta päätin lähteä radio-ostoksille Tampereelle. Sain äidin suostumaan Tampereen matkaan.

vihta.jpg

Kuva 5 Tampereelle mennessä piti tehdä vihtoja myyntiin. Miten tamperelaiset voivat maksaa vihdoista joiden tarveaineita oli joka paikassa ilmaiseksi saatavilla.

Tampereen matka

Ei Tampereelle kannattanut huvimatkalle lähteä. Tein isän kanssa vihtoja ison nipun. Vihdoissa pitää sidonta tehdä ohuesta koivun oksasta vääntämällä se notkeaksi jalan alla. Vanhasta polkupyörän kumista saa nopeammin tehtyä lenkin, mutta vitsaksesta tehty vihta meni paremmin kaupaksi.

linja-auto.JPG

Kuva 6 Tampereelle mentiin linja-autolla

Nikkilän linja-auto meni Siuron kautta ja Länsi-Linjat kulki Sasin kautta Tampereelle. Suosimme Länsi-Linjoja. Se oli suorempi reitti ja silloin ei tarvinnut enää työntää Sasin mäessä kuten häkäpönttöaikana. Auto pysähtyi viittaamalla meidän portille. Pysäkeistä ei vielä ollut kukaan kuullut. Meidän kohdalla oli iso kivipaasi, jossa luki isolla kolme ja sen alla kaksi lukua 43 ja 265. Luku kolme tarkoitti kolmostietä, toinen luku tarkoitti matkaa Tampereelle ja toinen Vaasaan.
Jäimme pois isän kanssa Pyynikintorilla. Siitä oli lyhyt matka Laukontorille. Siellä oli toripäivät joka arkipäivä. Isällä oli siemenasiaa Hortukseen Keskustorille ja lisäksi piti hakea kuittivihkoja Hermeksen kirjapainosta. Se oli Satakunnan sillan paikkeilla.
Menin Laukontorille vihtojen kanssa. Laivat tulivat melkein toriin kiinni. Laivat eivät olleet mitään ihmeitä. Niitä kulki monta kertaa päivässä Pappilanjokea pitkin Kyröskosken tehtaalle. Sinne vietiin hiiltä ja tuotiin paperia Siuron asemalle. Aikaisemmin kaikki henkilöliikenne oli kulkenut laivoilla Siuroon. Nyt 1960-luvun alussa kaikki kulkivat jo linja-autoilla.
Toripoliisi otti maksun myyntipaikasta. Muut myyjät neuvoivat, että kun Aamulehden toimittaja tulee kysymään vihtojen hintoja pitää sanoa hieman isommat hinnat, jotta ihmiset olisivat torilla tyytyväisiä kun saivat hieman edullisemmin kuin lehdessä sanottiin. Tamperelaiset olivat ystävällisiä ja kyselivät minulta monenmoisia asioita, mielestäni liikaakin. Huomasin, että he halusivat kuunnella hämeenkyröläistä murretta. Sitähän minä osasin puhua. Hämeenkyröläiset eivät turhaan lausu kahta s-kirjainta peräkkäin, eikä viljele herrasväen kirjaimia. Keskustellessa opin pieniä myyntitapoja ja sainkin melkein kaikki vihdat myytyä. Omia sanoja on paljon, ehtoolla ruokitaan karja ja linja-autosta mennään pihalle vaikka keskellä metsää.
Muutamat loput vihdat annoin sopivalle vastaantulijalle. Siitä sain muiden myyjien vihat, hehän menettivät asiakkaan.

Radion ostaminen

Koko päivän olin ollut kuumeissani ja odottanut radiokauppaan menoa. Isä ei puuttunut pikkupoikien asioihin. Menin toiselle puolelle kaupunkia olevaan Hautasen Radioliikkeeseen. Tiskin takana oli hienosti pukeutunut myyjä. Hän oli sama henkilö joka oli eilen vastannut puhelimeen ja muisti kysymykseni. Uuden radion hinta oli 27800 mk! Olin saanut äidiltä 1000 mk rahaa mukaani. Torilta olin saanut vihdoista kymmenen markkaa kappale. Kuluja oli ollut myös, sillä toripaikka oli maksanut ja samoin linja-auto. Yhteensä rahaa minulla oli noin 1265 markkaa. Rahat tuntuvat isolta luvuilta, mutta tämä tapahtui ennen vuoden 1963 rahanuudistusta. Aamulehden irtonumero maksoi silloin 30 markkaa. Myyjä näki ilmeestäni miten kaupat enenivät.

kauppias.jpg

Kuva 7 Kauppias ymmärsi asiakkaan tarpeen hyvin.

Hän haki takahuoneesta vanhan, rikkinäisen radion, joka oli tehty ennen sotia. Se ei ollut Ula-radio, eikä matkaradio. Se oli suurin piirtein samanlainen kuin meidän kotiradio. Se olisi kuitenkin oma radio. Tiesin kuinka radiot toimivat ja olin rakentanut jo yhden oman putkiradion. Sillä ei kuitenkaan kuulunut kuin Moskovaa ja sitäkin vain kuulokkeilla. En silloin vielä osannut tehdä kunnollista Ula-radiota. Pystyisin ehkä korjaamaan tämän radion. Teimme kaupat, minä sain rikkinäisen radion ja myyjä sovitti hinnan rahojeni mukaan.

Oma radio

Menomatkalla kotiin Kyröskoskelle muistelin muita radiokokemuksiani.
Isälläni oli pyöreä kidekone ja sen aseman viritys tehtiin kelaa kääntelemällä. Sillä ei Hämeenkyrössä kuulunut mitään. Tuskin Lepaallakaan, josta isä oli sen ostanut.
Muistan kytkeneeni kidekoneen antennijohdon pistorasiaan noin kaksi-kolme-vuotiaana. Laitteessa oli antenni- ja maajohtoja varten tavalliset banaanipistokkeet ja nehän sopivat suoraan pistorasiaan. Sain tästä pysyvän kiinnostuksen sähkötekniikkaan kohtalaisen sähköiskun muodossa. Isä oli puutarhurina ollessaan pystynyt poikamiehenä hankkimaan tällaisen turhuuden 1920-luvun lopulla. Myöhemmin meillä oli kotona 1940-luvun loppupuolen verkkokäyttöinen Helvar –radio. Se oli nostettu korkealle seinälle, jotta lapset eivät pääsisi rikkomaan sitä. Ukkosella kytkettiin antenni maajohtoon isolla vipukytkimellä. Katolla oli pallon muotoinen antenni. Radiota pidettiin päällä vain iltauutisten aikaan ja kirkonmenot kuunneltiin sunnuntaisin. Asemanvalintaan ei saanut koskea. Uutisten jälkeen radio laitettiin kiinni, jotta kallis radio ei kulu. Markus-sedän lastentuntia ei ollut tarpeellista kuunnella. Onneksi olin pienenä saanut kuunnella naapurissa Pekka Lipposen seikkailuja kymmentä vaille yhdeksän. Lastentarha alkoi tasan yhdeksältä. Joka päivä juoksimme Pekka Lipposen seikkailujen jälkeen puolen kilometrin päässä tehtaan pitämään lastentarhaan Koskilinnaan. Myöhästyimme naapurin Joukon kanssa sieltä joka päivä. Mitähän lastentarhan opettajat ajattelivat pojista, jotka tulivat joka päivä myöhässä ja kuraiset saappaat jalassa. Kilteillä tytöillä oli punainen rusetti päässä ja kädet eivät olleet savessa. Lastentarha oli kuitenkin kaikille avoinna. No, nyt minulla oli oma radio, jos sen vain saisi toimimaan.

Kotiin tultuani aloin tutkia radiota. Minulla oli kiinalainen yleismittari, jonka olin ostanut Elektrofoton postimyynnistä. Ensimmäinen mittari oli räjähtänyt kun olin mitannut verkkopistokkeen vastusta.

Putki.jpg

Kuva 8 Radion korjaus oli helppoa. Vain tasasuuntaajaputki oli rikki.

Tutkin radiota ja huomasin sen anodijännitteen olevan vain 50V. Normaalisti sen pitäisi olla 300 volttia. Koneessa oli AZ1 tasasuuntaajaputki. AZ1:ssa oli kaksi tasasuuntaustoimintaa yhden kuvun alla, siis aikansa integroitu piiri. Sain sellaisen ostettua paikallisesta Väisäsen radioliikkeestä 200 markalla. Arne Väisänen oli radioamatööri, OH6NB, ja lähettänyt yleisradiolähetyksiä Kyröskoskelta ennen Arvi Hauhosta Tampereella 1923. Kuulijoita ei kummassakaan paikassa silloin vielä montaa ollut. Arnen vaimo Anni oli laulanut mikrofoniin. Arnen poika Uolevi, oli ollut silloin vasta kolmivuotias eikä päässyt mukaan esityksiin. Uolevi on nyt 93-vuotias ja muistaa tapauksen koska tapahtumasta on hänelle monta vuotta kerrottu.

Tulipalo

Radioni lähtikin toimimaan. Minulla ei ollut pöytää, mutta laitoin radion tuolille ja käytin antennina aikaisemmin talon ja navetan välille rakentamaani rautalankaa. Kokeilin monia ulkomaisia asemia, jotka kuuluivat erinomaisesti. Suomalainen ohjelma kuului hyvin Lahden asemalta. Jätin radion päälle illalla ja kuuntelin musiikkia. Nyt minulla oli oma radio, jota ei tarvinnut laittaa kiinni uutisten jälkeen. Porin Matti-kamiina lämmitti huonetta mukavasti, kun muisti laittaa puita pesään. Tosin yöllä huone kylmeni ja aamulla tuntui jääpuikkoja nenänpäässäni talvella. Huoneessa ei luultavasti ollut paljon eristeitä. Olikohan vintin huoneissa muuta kuin lautaseinät?
Näin unta suuresta radiokorjaajasta. Naapurin Esa aikoi autokorjaajaksi, mutta se ei ole mitään radiokorjaajaan verrattuna.

tulipalo.JPG

Kuva 9 . Radio sytytti tulipalon yöllä

Nukahdin hiljaiseen musiikkiin.
Radion muuntajan eristeet olivat sota-ajan sekundaa ja eristeet olivat aikojen kuluessa hapertuneet. Radio syttyi palamaan yöllä. Se oli ollut poissa käytöstä parikymmentä vuotta. Heräsin yöllä kovaan tulen rätinään. Olin saanut jo savua sisääni enkä pystynyt kunnolla liikkumaan. Sain kuitenkin pudotettua itseni sängystä. Jäin lattialle makaamaan. Yrtin ryömiä ovelle, mutta en päässyt liikkeelle.

Teräsmies tulee apuun

Mitä tapahtuu seuraavaksi ? Talo palaa ja asukkaat jäävät savun ja tulen vangiksi?
Isäni oli herännyt minun putoamiseeni sängystä ja tuli katsomaan mitä oli tapahtunut. Liekit löivät korkealle. Isä nosti minut huoneesta. Heti perään hän sieppasi minun peittoni ja kantoi palavan radion ulos. Isä toimi kuin Teräsmies ja pelasti minut ja talon. Loppujen lopuksi vahinko jäi pieneksi; palanut vanha peitto ja vanha radio. Hämeenkyrön Palovakuutuksen asiamies kävi arvioimassa vanhan peiton arvon, radiolle ei muistaakseni laitettu mitään arvoa. Isä ei moittinut minua tulipalosta, vaikka aihetta oli ollut. Hän oli tyypillinen hämeenkyröläinen mies, joka tekee ahkerasti ja rehellisesti töitä, mutta ei tuhlannut energiaansa turhuuksien puhumiseen.

ter%C3%A4smies.jpg
Kuva 10. Teräsmies yöpaidassaan pelastaa perheen ja talon.

Aamulehdestä löytyi lisää mielenkiintoisia ilmoituksia. Siellä oli huutokauppailmoitus, jossa myytiin armeijan käytöstä poistettua materiaalia. Siellä oli mm. sota-aikaisia, käytöstä poistettuja lentokoneradioita. Ostinkin sieltä yhden FUG-10- radion. Siinä ei ollut teholähdettä, eikä vahvistinta. Kaikki radioputket olivat metallikuorisia, mallia EF11. Siitä sain tehtyä ensimmäisen radioamatööriradiovastaanottimeni.

fug10.jpg

Kuva 11 FUG-10 lentokoneradio ei palanut, se oli metallia

Aamulehteä olen lukenut siitä lähtien. Koulun kirjaston olin lukenut jo aikaa sitten läpi. Uusia kirjoja oli kyllä Kareen kirjakaupassa, mutta niihin en voinut kuvitella tuhlaavani vähiä rahojani. Myöhemmin kylläkin olin kirjakauppojen asiakas.
Lopulta isänkin mielestä Aamulehti oli parempi kuin Maaseudun Tulevaisuus, koska se oli paksumpi ja siitä sai enemmän käärepaperia kukkien ympärille talvella.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License